Tässä ensimmäinen varsinainen genrelista: folk vntg flow Ajattelin, että voisi olla intuitiivista ja kivaa, jos alkuun laitan aina hakemistopuun muistumaksi kategorisointilogiikastani ... josta en vielä ole tekstiä julkaissut. Sekin tulee ihan kohta, mutta musiikin nimissä nyt ensin tämä:
GENRET
FOLK CNTRY
FOLK
FOLK
FOLK VINTAGE
folk vntg flow
Tällä listalla on kirjoitushetkellä 30 biisiä. Ajallisesti ne painottuvat viime vuosisadan alkupuolelle, joskin vaikutteet lipsuvat helposti 1800-luvunkin puolelle ja toisaalta historiallisistakin teoksista tallenteet on saatettu tuottaa 2000-luvun puolella. Vintage-folkia yhtä kaikki - ei niinkään retroa ... paikoin toki reproa. Eläköön semantiikka!
Vanha folk kulkee rinta rinnan vanhan countryn kanssa ja välillä rajanveto on vaikeaa. Sikäli vastaavan listan sisältö countryn puolella varmaankin toistelee monin paikoin hyvin samanlaisia sävyjä. Mutta jossain rajan täytyy kulkea, kun kerran folkista ja countrysta erikseen puhutaan.
Asiaan!
J. Karjalainen - Hieno mies Albertti
Karjalaisen Jiin kolmen levyn laajuinen Lännen-Jukka-projekti, on varovaisestikin sanoen merkkiteko. Amerikansuomalaista kansanmusiikkia ja -perinnettä taltioinut sarja, jonka veroista ei ainakaan näin lähelle valtavirtaa ole moni tuonut - rohkenenko sanoa - sitten Lönnrotin. Respect.
Useammastakin tältä listalta löytyvästä lännenjukatuksesta meinasin ensin valita Piupali Paupalin, koska sen laulun tunnistan myös omasta lapsuudestani harvoina suullisen perinteen edustajina. Sitä minun isäni on minulle laulanut ja siitä olen sen oppinut. Että vaikka kansanperinne on monin paikoin henkitoreissaan (noin historiallisesti tunnistettavissa muodoissaan ainakin), niin voinpas kuitenkin väittää olevani vielä osa ketjua ... ja tämähän muuten tarkoittaa, että minun pitää ilman muuta opettaa tämä omille lapsilleni! Olipa hyvä, että tuli puheeksi.
Mutta entäs tämä Albertti? Hieno mies. Hieno laulu. Hieno tarina. Musiikki on viehättävällä tavalla vetävää ja rennon letkeää - mutta erityisen hienoa ja huomionarvoisaa on tarina, jonka makaabereja sävyjä ei niissä koulussa opetetuissa kansanlauluissa ja vastaavissa juuri ole. -- Ja kuitenkin kansanmusiikin, jota tämä vähintäänkin sivuaa, voi turvallisesti sanoa kuvaavan muutakin kuin sitä iänikuista riiustelua ja raitilla toisilleen päteviä poikia ja heitä ylenkatsovia tyttöjä. Karsittiinhan Kalevalastakin tuhmia juttuja pois ... ehkä se Väinämöinenkin siksi vaikuttaa niin harmittomalta vokotellessaan 400 vuotta nuorempaa tyttöä, joka sitten tekee itsemurhan. -- Eiku niin.
Sitä piti siis sanomani, että tuo balladimainen tarinankerronta tuossa Albertissa on hieno, samoin kuin sanoituksen nyanssit, jotka selvästi ovat saaneet vaikutteita uudesta maailmasta. Vai tuleeko mieleen jotain kotoisia perinnelauluja, joissa esiintyy esimerkiksi Browning?
Piupali Paupalistakin vielä ihan vähän; aidon kansanperinteen tapaan siitä löytyy vielä tänäkin päivänä (alueellisia?) variaatioita. Selkeärajaisena esimerkkinä Lännen-Jukka-sanoituksen viimeisen säkeistön piimähinkki, josta olen kuullut myös maito-version ja toisaalta -hinkin korvautuvan ainakin -pöntöllä ja -pytyllä. Jos Just Sä tiedät vielä jonkun lisäversion siitä, mitä porstuassa ei pidä kenkään kaataman, niin laita kommentteihin, pliis*. Olis jännää.
* En aina käytä näin karskeja kielilainoja, mutta kun käytän, haluan korostaa sillä kyseessä olevan kappaleen ja asiayhteyden joustavaa kielellistä ilmapiiriä.
Pihasoittajat - Banks of the Roses
Tässä kappaleessa menee nyt kourallinen kärpäsiä yhdellä iskuyrityksellä; halusin todeta ääneen, että näihin folk-juttuihin on tullut lisättyä juttuja myös vanhan mantereen puolelta. Tämä olkoon tyylillisesti esimerkkinä siitä. Samalla jännittävänä poimintana esittävä yhtye Pihasoittajat, joka siis on, kuten nimestä sopii olettaa, suomalainen. Kaustisen hämäristä joskus täpärästi ennen 70-lukua kehkeytynyt pumppu keskittyi tuotannossaan nimenomaan Irlantilaiseen musiikkiperinteeseen.
...ja koska Suomi on tämän kokoinen maa, tyypit ovat sittemmin olleet mukana monessa muussakin jutussa, Euroviisuissa ja Wikipediassa.
En ole mikään varsinainen ekspertti tässä asiassa, mutta tyylillisesti tämä tuntuu minusta melko tyypilliseltä irkkuvedolta; melodiat ja sovitukset ovat yksinkertaisia - ja toisaalta tulkinta ja sisältö eivät kuulosta pelkästään tekosyiltä kohottaa lasia ... vai toimivatko irkkubiisit niin? Tuossa listalla on myös mm Dublinersia, joka ainakin kuulostaa siltä, että muutama on jo kohotettukin. Enkä nyt yhtään moralisoi; meininkihän on niissä mitä mainioin! Eli kun puhun tyypillisyydestä, tarkoitan sitä ihan hyvällä; ehkä pitkäaikaisemmalla altistuksella oppisi herkemmin tunnistamaan erilaisia vaikutteita ja laajempia sävyjä ... tai ehkä niitä löytyy tuolta ei-vintage-listalta sitten kun sinne päästään?
Jackie Oates - Boney was a Warrior
Teki mieli poimia tähän Doc Boggsia ja Pete Seegeriä ja Woody Guthrieta, mielellään vielä oikein vanhana ja äänenlaadultaan karuna, mutta halusin kahden edellisen lisäksi mukaan myös naisääntä. Tässä sitä. Heleänä, koreilematta ja kuitenkin kivasti keinutellen, kuten merimieslaululle sopii. Miesäänethän tätä aikanaan ovat varmasti enemmän laulaneet, mutta nyt mennään näin. Oi aikoja... ja näin.
Internet kertoo, että tämä on pikaelämänkerta Napoleonista. Että jos joku ehti miettimään, kuka ihmeen Boney, niin se. Historian kirja kertoo, paitsi että St. Helenalla tuli loppu (kuten laulussakin sanotaan), että Napoleon ei ollut erityisen lyhyt aikanaan. Eläköön nippelitieto! Biisissä asiaan ei puututa; siinä pidetään aika asiallista ja tiivistä linjaa sikäli.
No; tykkäsitpä Napoleonista tai et, Jackie Oatesin tuotantoa on Spotifyssa neljä albumia ja risat; tyylillisesti liikutaan lempeän folkahtavissa maisemissa ja pääosin ihan tässä päivässä. Jos sen sijaan historisoiva ote (ja isotkin nimet asian äärellä) on se Sun Juttu, niin sitten tsekkaa Short Sharp Shantiesit 1, 2 ja 3 tai vaikka Rogues Galleryt 1 ja 2.
--
...ja hei, yllätysbonus!
Listalta löytyi sinne ilmeisen vahingossa tipahtanut teos, jonka olisi pitänyt alun perin päätyä ihan toisaalle:
Orch. Gerhard Narholz; Orch. Manfred Minnich - Amarillo
Siirsin tämän nyt listaan isklm x-vntg uptmp ...vaikka oikeastaanhan tämä on enemmän viihdemusiikkia kuin varsinaista iskelmää. Viihdekategoriaa en kuitenkaan ole laittanut erikseen, koska mitä ihmettä se muka oikeasti edes on?! Tämä on Wanhaa Kunnon orkesterimusiikkia. Ja tämä mainittu lista olkoon seuraava kahlattavani. Siispä kunnes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti