keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Listojen historia: valinta - Osa 1

Ei niin, että kukaan olisi varsinaisesti kysynyt, mutta draaman kaaren kannalta päätin olevan perusteltua vähän kertoa siitäkin, miten ja/tai miksi tämä listaprojektini on - voitaneen turvallisesti sanoa: levähtänyt - tällaisiin mittoihin.

No; olin nuori ja tarvitsin rahaa. Yksi asia johti toiseen ja joskus 2000-luvun alkuvuosina löysin itseni töistä tavaratalon levyosastolta*. Se ei ollut mikään sellainen hypermarketin levyosastoon vertautuva, missä olivat vain kulloisetkin listakärjet promohyllyissä ja reijotaipaleet ja meijusuvakset alelaarissa. Se oli sellainen levyosasto, joka valittiin mm. Vuoden levykaupaksi. Sitä en muista, oliko otoksena Helsinki vai Suomi vai mikä; (enkä tahoa, joka tittelin myönsi, mutta) ei ollut mikään automarketin levyosasto. Siellä oli kivaa olla töissä. Paitsi kattavat levyvalikoimat, siellä olivat myös Maailman Parhaat työkaverit.

Olin sitten levyosastolla töissä, kunnes en enää ollut niin nuori - ja rahaakin alkoi tulla myös muualta. Siinä välissä työstä kehittyi minulle vähän varkain harrastus. Niin, että jatkoin päivätyön ohella vielä satunnaisia iltoja ja muita pätkiä siellä, enemmän omaksi ilokseni kuin varsinaisessa ansaintatarkoituksessa. Lopulta perhearvot ajoivat edelle - ja musiikkibisneskin siinä jossain vaiheessa lipsahti enemmän sähköisten jakelukanavien puolelle - mutta työn kannalta oleellinen tapa jäsentää musiikkia jäi vähän päälle. Se koostuu yhtäältä ihan vain omista preferensseistäni, toisaalta halusta pysyä kärryillä siitä, minkälaista uutta musiikkia maailmaan ja maailmalla julkaistaan - ja vielä tarpeesta tietää ja tuntea kattavasti vanhoja klassikoita. Tai koostui. Nykytilanne on varmaankin vähän elänyt, painottuen enemmän omien mieltymysten suuntaan. Lopputuloksen luonnehdintaa varten pitäisi varmaan laatia vaikka blogi ... eiku niin; tämähän on juuri se.

Seuraavaksi listojen historiassa paneudun siihen, miten uutta musiikkia seuraan ja mistä sitä kaivelen. Otetaan tässä välissä kuitenkin vielä yksi postauksellinen musiikkia.
...sanoi hän, kuulostaen maakuntaradion soittolistajukalta ennen seuraavaa turvallista 90-luvun soft-rock-likivihreää. Oivoi.

* Teki mieli sanoa vain että "levykaupassa", mutta sitten joku tietävä olisi kuitenkin tullut huutelemaan. Enkä nyt tässä viitsi sanoa, että se tavaratalo oli Stockmann, koska se voitaisiin tulkita jotenkin mainokseksi. Paitsi että sittemminhän tämä levyosasto toki lopetettiin ja nykyään tallennekauppaa operoi ilmeisen alivuokralainen kodinkoneketju - vapaana Menneiden Aikojen loiston asettamista paineista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti