Kyllä. Minulla on kourallinen listoja sekä vanhalle, että vielä vanhemmalle iskelmälle. Siis kourallinen kummallekin. Tämä on sitä "vielä vanhempaa" kamaa: isklm x-vntg uptmp.
GENRET
ISKELMÄ
ISKLM
isklm x-vntg
isklm x-vntg uptmp
Tällä listalla on kirjoitushetkellä 12 kappaletta, joista näköjään kaksi (tällä hetkellä) Spotifyn valikoimien=sopimusten ulottumattomissa. Näin pieneksi otokseksi satsi on varsin heterogeeninen ... ja toisaalta häpeällisen lyhyt. Haluankin puolustautua sillä, että uuden musiikin löytäminen on käyttämiäni kanavia pitkin ilmeisen paljon helpomaa. Vanhoja helmiä joutuu monta kertaa oikein kaivamalla kaivamaan. Ja välttämättä niitä ei loppujen lopuksikaan ole Spotifyn valikoimassa.
Suomalaisen vanhan musiikin osalta täytyy antaa kehuja ... öö ... niitä ansaitseville tahoille, koska vanhaa kotimaista on tarjolla aika hyvin. Tietenkin tuotannon oltua aikanaan varsin harvoissa käsissä, sisäinen variaatio jää varsin vähäiseksi, eikä "unohtuneita helmiä" ole paljoa jäänyt löydettäväksi - luulen. Ulkomaiden laajempien laidunten suhteen hajonta ja mahdollisuudet löytöihin ovat paljon paremmat - ja samalla kauempana toisistaan. Mutta karttuupa tämäkin lista; hiljalleen, ei sanonut mummo lumessa.
--
Huomaan eläväni jonkinlaisessa nostalgiapaon tilassa. Enkä siis tarkoita, että pakenen nykyaikaa nostalgiahuuruihin, vaan päinvastoin: ahdistun nostalgiasta. Totesin jokaisen alla olevan kappaleluonnehdinnan päätyvän siihen, miten kieltäydyn edes teoretisoimasta, oliko ennen kaikki paremmin. Musiikin osalta wanhan aian näyttäytyminen joidenkin silmiin erinomaisempana kuin nykyinen, perustunee varmasti ainakin osittain siihen, että historia suodattaa esiin helmet ja hölmöydet painuvat unholaan. Muut 1900-luvun alkuaikojen jutut tiivistetysti tässä:
Glenn Miller - hyvä
Tuberkuloosi - ei hyvä
Penisilliini - hyvä
Maailmansodat I & II - ei hyvä
Flapper-muoti - ihan OK
Lama, natsit, kivihiilikaivosten lapsityö jne - ei hyvä
Päättäkäätte koreasti kukin siitä itse, oliko paremmin. Sitten sitä musiikkia:
Erkki Junkkarinen, Yrjö Saarnion polkkayhtye - Vesivehmaan jenkka
Siis hyvänen aika! Millä tavalla tämä ei ole legendaarinen biisi?! "Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla" ja vielä Vehnämäen muori. Kyllä. Tästä on suurten ikäluokkien suuret ikäluokat tehty. Onhan tämä korni ja höperö paikkakuntatanssi, jollaisia ovat äänilevyarkistot väärällään ... legendaarisuudessa rinnalle tosin taitaa kiriä vain Säkkijärven polkka (mukana tuossa listalla sekin).
"Yrjö Saarnion polkkayhtye"! Yritin keksiä tälle blogille asiallisen geneeristä nimeä ja päädyin tuohon numeroperustaiseen, mutta kyllähän Yrjö Saarnion musiikkiblogi olisi ollut ehkä vielä kovempi - toki jotenkin oudompi, kun en ole nimeltäni Yrjö Saarnio, mutta tajuatte idean. Ja tavallaan legendaarista, että polkkayhtye nimeltä polkkayhtye levyttää sen määrittävän version Vesivehmaan jenkasta! En keksi mitään näkökulmaa, miksi tästä voisi muuta kuin tykätä.
Vähän tekisi mieleni tässä myös pohtia ääneen, onko tällainen tanssimusiikki nyt sitten sitä otsikon iskelmää, vai miten se määritellään? Mutta en, koska sama kela pyörii alla viihdemusiikin ja swingin kanssa; näin nämä asiat minun päässäni koetaan.
Herb Alpert & The Tijuana Brass - A Walk In The Black Forest
Niin; viihde- ja iskelmämusiikin erottaminen toisistaan... Tähän menessä en ole osannut tehdä sitä. Oikeastaan siksi, että en tiedä, milloin mieleni tekisi kuunnella täsmällisesti vain toista. Niinpä ovat sekaisin. Herb Alpertit ovat varmaankin sieltä swingahtavan viihdemusiikin sektorista kuitenkin - ja oikeaan mielentilaan mahdottoman hauskoja.
Esimerkkitapauksessa taidokkaan pehmeä torvensoitto vuorottelee orkesterin muiden sektioiden kanssa leikkisästi melkein kahden minuutin (!) ajan. Silti tuntuu, että kappaleeseen mahtuu erilaisia osioita, fillejä ja melkein-soolojakin enemmän, kuin uudemman ajan kokonaisiin albumeihin ankeimmillaan.
George Olsen & His Orchestra - Because My Baby Don't Mean Maybe Now
...ja sitten on vielä tämä swingiasia. Että onko tämä nyt sitten jatsia vai iskelmää? Ja missä vaiheessa niistä tuli eri juttu? Ammoisessa haastattelussaan muistan, miten M.A. Numminen kertoi jossain (varhaisessa) vaiheessa uraansa ryhtyneensä nimenomaan soittamaan jatsia. Ja se oli kai sitten tarpeeksi vanhaa jatsia, että vielä osasin suhtautua. Vähän niinkuin tämä. Laajemmin suhdettani jatsiin täytyy ehkä purkaa omaan tekstipätkäänsä joskus tuonnempana.
No, oli genre mikä tahansa, tämä on sellaista musiikkia, josta minä tykkään. Olkoon sitten yksinkertaisuutta (tai näennäistä sellaista), suoraviivaisuutta tai vain kivasti pomppivaa komppia, mutta toimii. Soittimia on kivasti ja kaikesta kuuluu miten on Kunnollista. Soittajat on taitavia, saavat työstään palkkaa ja ehkä jopa nauttivat olostaan. Housujen prässit ja sukkahousujen saumat ovat suorassa.
Tästä biisistä oli muuten toinen, kilpaileva versio tarjolla listalle myös. Yksi ensimmäisistä esittäjistä, (?) The Rhythmic Eight, on kuitenkin spotify-versio(i)ssa digitoitu/remiksattu niin huonosti, ettei lauluista saa mitään tolkkua. Siksi tämä, ehkä alkuperäisyydessään kuitenkin riittävä versio on tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti