GENRET
POP ROCK HIP
HIP HOP RNB
HIP RAP
hip rap flow
hip rap flow camp
Vaikka en suostu tätä listaa varsinaisena huumorimusiikkina pitämäänkään, täytyy todeta, että rap on tyylinä varsin otollinen ironialle ja hassuttelulle - tahalliselle ja tahattomalle. Siksi rajanveto on varsinaisten huumorivetojen, tämän campin ja ihan vakavan musiikin väleille on erilaisen nokkeloinnin lomassa aika häilyvää.
Tähän sananen Raptorista, koska sitähän kai pidetään rap-musiikkina. Kai. Toki on tuossa hip hopin alla muitakin kategorioita kuin tämä varsinainen rap, joten ehkä sekin voisi jonnekin; kenties hip pop -listoilla olisi Raptorillekin paikkoja? No, eipä niitä Spotifysta löydy, joten ei (onneksi) tarvitse miettiä. Joskus ala-asteaikoina Moe ja Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian olivat jonkin aikaa kovassa kuuntelussa - enkä ole ihan varma, kuinka hyvin lapsellisissa vilpittömyyksissäni olin sisäistänyt tuotteiden camp- tai huumoriarvon. Ja onko esimerkiksi huumori aikain kuluen kypsynyt/hapantunut campiksi? Kaikkineen en ole varma, olisiko kovinkaan monella Hyvinkään poikien (joista tuli setiä) kappaleella enää sijaa listoillani -- kategoriaan tai vakavuusasteeseen katsomatta.
En nyt kuitenkaan yritä Raptorin (tai minkään muunkaan) kautta tehdä esiteini-itseni musiikillisia taipumuksia tyhjiksi tai tyhmiksi. Halusin vain tulla sanomaan, että kun YleX valitsi 100 suurta suomalaista konemusiikkikappaletta, listalla oli hieman yllättäen ja ironiantajuani koetellen Oi beibi 16. (Ja se 16:han on siinä silkkaa kusetusta ja johtunee vain siitä, ettei Moe tosiaan ole Spotifyn valikoimissa.) Siinä on sanottu aika paljon suomalaisesta konemusiikista, rapista ja yleisöäänestämisestä. Camp.
Riittää harhailu aiheen liepeiden lähistöjen vierustoilla! Kokeillaanpa seuraavaksi musiikkia. Huomasitteko, miten en sanonut Cheekistä mitään?!
--
Eminem - The Real Slim Shady
Kuten todettua, räppälöidessä voidaan erilaisen nokkeloinnin ja ironistelun seassa olla tosissaan ja päinvastoin. Tässä tasapaino taitaa ulkoisista tuntomerkeistä huolimatta kallistua kokoniaisuutena sinne tosissaan olemisen puolelle, mutta tänne näin hyväksi laittaa tämän kuitenkin. Ehkä tässä ollaan samaan aikaan ironisia ja niin tosissaan, että se tosissaan oleminenkin alkaa lähennellä jo sitä campia.
Kun tämä tuli ulos vuonna 2000, oma suhteeni hiphoppeihin oli kokonaisuudessaan aika etäinen. Painotukseni olivat enemmän konemusiikissa ... ja oikeastaan yltympäri, mutta eivät rapissa. Eikä tämäkään, tai se edellinem/eminemsimmäinen (?) hitti My Name Is, tilannetta muuttanut. Näiden äärelle olen uudelleen eksynyt vasta jonkinlaisen retroilukierroksen myötä. Samaan aikaan todettakoon, että myöhempi, vihaisempi (surullinenkin?) ja vähemmän kikkaileva Eminen on myös löytänyt tiensä listoilleni. Asiasta lisää, kunhan kohdalle satutaan.
No, tämä nyt on tässä kuitenkin lähinnä tähdentämässä ajatustani siitä, miten tyyli mahdollistaa melko joustavan liikkumisen vakavuuden eri asteikoilla. Ja vähän nostalgisointina; on tämä paremmin aikaa kestänyt, kuin vaikka Alice Deejay, jonka ajallisesti tähän huomasin kiinnittäneeni - ja jota silloin tuli paljon tätä enemmän diggailtua.
Horse Attack Sqwad - Hevosia ei ongelmia
Perustettaessa suomenkielistä grimekokoonpanoa lienee ilmeistä päätyä räppääm... eiku grimettämään hevosista. Vain ja ainoastaan hevosista. Muuta loogista polkua en keksi tälle jutulle. Mutta onpahan perhanan hyvin tehty juttu. Ei tätä pysty hymyilemättä kuuntelemaan, koska tekijöiden pokka pitää ihailtavasti alusta loppuun. Samaan aikaan suoritus on tyylilllisesti ehyt ja uskottava. Sqwadilaiset eivät haastatattelussa "myöntäneet" olevansa huumorbändi. Haluan olla samaa mieltä, koska siinä kategoriassa odottavat Bat & Ryyd, Jope Ruonansuu ja läjä muuta halvalla ja huolimattomasti tuotettua ... no, läjää. Ja siis onhan niillekin sijansa, mutta tämä ei ole sitä.
Tulee mieleen Teräsbetoni, joka niin ikään ilmoitti olevansa olematta huumorbändi. Juuri ennen kuin vitsi väsähti. (imho) Sittemmin Jarkko Ahola on nähty tuulikoneen edessä bleiserissä laulamassa Nessun Dormaa ja Romanssia. Muut saa päättää, missä se vitsi alkaa ja/tai loppuu. Damokleen miekka oli ripustettu hevosen jouhella, joten en malta olla näkemättä sitä vähän myös H.A.S.:n hevosnaamaripäiden yllä. Kohta tulee toinen levy. Sitten ehkä Euroviisut?
Grime. Puritaani varmaan sanoo, että tämä ja rap ovat ihan eri asioita, koska välissä on Atlantti ja grimessa on vaikutteita. Kuulemma näin, mutta minä laitoin sekaisin, koska erilliset grimekansiot olisivat liikaa kaltaiselleni keski-ikäiselle hip hopin puolittaiselle vieroksujalle. Varsinkin, kun minun kuunnellessani ne sopivat oikein kivasti samaan tungelmaan. Sen kerran kun autossa oikein nuorisolaistututtaa, niin en minä enää jaksa saakeli miettiä, klikkaanko rap- vai grimelistan. Eikä minulla sitä paitsi ole mitään dancehall- tai d'nb -listojakaan erikseen. Mä olen syntynyt 70-luvulla.
Hevonen eli kesyhevonen (Equus caballus) on suurikokoinen kavioeläinten lahkoon ja hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäs, jota ihminen on jo vuosituhansia sitten kesyttänyt kotieläimeksi.
Hevosta on käytetty ratsuna, veto- ja kantojuhtana sekä vetoeläimenä maatalous- ja metsätöissä. Traktorit ja autot ovat 1900-luvulla pitkälti korvanneet hevosen aiemmista käyttötarkoituksistaan, ja hevosesta on ainakin teollistuneissa maissa tullut lähinnä harrastuseläin. Moni työskentelee silti yhä ammatikseen hevosalalla. Suomessa arvioidaan hevosalalla työskentelevän kokopäiväisesti noin 4 500 ja osa-aikaisesti noin 9 000 henkilöä, joista suurin osa työskentelee ravi- tai opetushevosten kanssa.
- Wikipedia
Sofa - Kerää ittes
Mietin aikoinaan, tunteako syyllisyyttä, kun laitan tämän camp-kansioon; en oikeastaan halunnut harvoja kotimaisia naisräppäreitä liian raa'asti lokeroida pelkästään hyväntuulisen energiansa takia. Mutta ei tämä oikein muuallekaan päässäni asettuisi. Niin että täältä camp-leiman altakin minulta iso tunnustus siitä, että tätäkin herkkua vihdoin on saapuvilla.
Huomaan olevani orkesterin puolella, kun aloitan heti sparahtavasti:
Biisin avaus voi olla monelle etäännyttävä - ja se on hankalaa, koska tämä taitaa olla ainakin toistaiseksi suurin hitti Sofalta. Jotenkin ehkä vähemmän kotikutoinen tai lo-fi-tunnelmainen avaus saattaisi houkutella uteliaita paremmin biisin äärelle. Lyriikat on kuitenkin kirjoitettu huolella ja rymisesti nokkelasti. Itse asiassa tuotannollinen raakuuskin alkaa "alkujärkytyksen" jälkeen melko nopeasti tuntua harkitulta tehokeinolta. Tai ainakin realiteetilta, joka on rakkadella hyväksytty osaksi kokonaisuutta.
Tarkoituksellista tai ei, tällaisella lähestymisellä ainakin otetaan onnistuneesti etäisyyttä perusteettoman estetisoituneeseen tapaan arvottaa naisartisteja. Lisäksi olen kuulevinani tekemisen riemua tässä. Se tuntuu aina hyvältä.
Luultavasti tällainen setämiehen tunnustus on viimeinen asia, mitä nämä taiteilijat kaipaavat tunteakseen onnistuneensa. Mutta tässä se tulee: Hyvä Sofa! Onnistuitte; setämies tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti