--
...ja sitten on sata rockin, folkin, konemusiikin ja tiesminkä aligenreä. Niitä olen kansioidessani käytellyt vain soveltuvilta osin ja ainoastaan omien kuuntelutotumusteni tueksi. Joskus ihan ensimmäisissä postauksissa asiaa jo avasinkin, eli en ole keksimällä keksinyt kaikkia maailman genrejä, vaan koonnut listoja sellaisella jaolla, joka minun omia kuuntelutottumuksiani palvelee.
Esimerkiksi kelvannee tässä vaikka konemusiikin jako houseen, tranceen ja technoon; erottelu, joka sinänsä on omista lähtökohdistani riippumattakin relevantti, mutta ei mitenkään välttämätön, jos kuuntelutottumukset lainehtivatkin pikemmin vaikka metallimusiikin eri alalajien välillä. Metallipuolella minä puolestani iloisesti laitan samalle listalle industrialia, power metallia ja mitä niitä nyt onkaan...
Musiikkityylit ovat fraktaalikuvio, josta löytyy aina uusi haara, kun oikein zoomaa ... sikäli tämä soittolistajärjestelmäni varmasti luo jo silhuettitasolla kuvaa laatijansa kuuntelutottumuksista. Siitä, mitä haaraa olen halunnut tai osannut zoomata. Mandelbrot.
--
Tuossa edellisen osan jälkeen ehdin jo keskusteluakin käymään, että mitenkäs fado? Ja sitten heti keksin itsekin, että missä bossa nova? Totesin bossan olevan käsittelyssäni melko lähellä jazzia ... ja siten päätyvän chill- ja/tai lounge-henkisille listoilleni -- siinä määrin, kuin sitä osaan kuunnella ja sillä listojani kartuttaa. Pari jotain muutakin-kuin-Gilberto vinkkiä toki voisi olla kiva, niin voisin tälläkin sektorilla itseäni sivistää?
Fado sen sijaan onkin hankalampi paikka. Olen nyt sen edellisen postauksen jälkimainingeissa yrittänyt itseäni asialle altistaa ja ottaa tilannetta haltuun, koska siellähän on vaikka mitä jännää. Ei ehkä laajoista laajimmalla spektrillä ainakaan sen perusteella, mitä vielä olen ehtinyt ottaa haltuun, mutta onpa silti. Äkkiseltään sanoisin, että tässä liikutaan sen verran iskelmällisillä vesillä, että saatan fadokkeet sulloa sinne - mutta en ole vielä ihan saanut päätettyä, olisiko tämä kuitenkin oman alikansioitumansa arvoinen asia. Vai maailmanmusiikkia?
Jos tulee mieleen Ana Mouran, Marizan ja Cristina Brancon lisäksi sellaisia artisteja, jotka pitäisi ihan välttämättä tsekata, niin heitä kommentteihin tai vaikka privana tai jotain. Tuntuu, että tämä on sen verran laaja (ja vähän sulkeutunut) juttu, että apu kelpaa; aiheen mukaan nimetyt geneeriset soittolistat Spotifyssa ovat vähän upottavia...
--
Funk
Onko funk soulin alalaji? Kuulemma ei; hyvä ystäväni Weijo Wikipedia kertoo, että funk on hybridi jazzia, soulia ja rhythm and bluesia. Aha. Samaan aikaan RnB:n omassa artikkelissa kerrotaan sen käsittävän mm. (kaiken) soulin. Aavistuksen sekava tuntuu olevan muuallakin kuin minun päässäni tämä jako. Ja sehän on sinänsä ihan ok, koska harva artisti päätynee ensisijaisesti toteuttamaan itseään jonkin määrätyn musiikkilajin todellisten tai kuviteltujen dogmien mukaan. Vaikutteista puhumattakaan. Ne fraktaalit.
Semanttisena havaintona taas tähän kohtaan mielikuvieni ero rhythm and bluesin ja RnB:n välillä: vaikkei kyseessä olekaan varsinaisesti hip hopin alalaji (tämän minäkin ymmärrän), olen hip hop -jakoelmaani perustanut RnB-kansioston. Siellä on sellaista popin-hiphopin väliin asettuvaa tavaraa, joka on ehkä vähän melodista ollakseen varsinaisesti hip hopia ja/tai toisaalta vähän funkahtavaa/soulahtavaa popiksi. Enkä minä sitä funkiksikaan koe ... niin siitä tuli sitten RnB.
Onko funk muuten aina sellaista bilemeininkimusiikkia? Onko hitaita variantteja, vai siirrytäänkö tahtilajien muuttuessa suoraan souliin tai muualle?
Gospel
Ei liene hirmuinen yllätys, että soulin puuttuen myöskään gospel ei ole saanut omaa sektoriaan. Vähän tähän suuntaan viittaavaa jotain saattaa olla kehitteillä tuolla ei-varsinaisten-genrejen alle sijoittuvassa hengellisen musiikin kansiossa - mutta altistukseni tämän tyylin musiikeille on sen verran vähäistä, että karttumus on verkkaisenlaista. Ehkä jonkin porttiteoreettisen leiskauksen myötä täältäkin voisi jotain kiinnostavaa irrota?
Reggae
Noh ... tämän kanssa olen vähän kipuillut. Tähän mennessä ne muutamat reggaehdukset, joita listoilleni olen laittanut, taitavat löytyä poppien suunnalta, mutta periaatteessa tämä kyllä ansaitsisi olla omanaan. Ehkä pitää rhydistäytyä ja koota tälle vielä jossain vaiheessa oma sektorinsa - ihan vaikka jo siksikin, että en oikein aktiivisesti ole edes lähtenyt reggaen suunnille itseäni totuttelemaan listainfran puuttuessa. Sinänsä hassua, kun kuitenkin kosketuspintaa olisi marleyiden ja muiden myöhempienkin sankareiden tuotannossa.
Ehkä tähän(kin) jos mihin(kin) kaivataan niitä hyviä vinkkejä vihkiytyneemmiltä? Sieltähän sitten aukeaisivat dancehallit ja muut ehkä vähitellen.
--
Reggaehavainnostani innostuneena totean tähän väliin, että olen huomannut musiikinkulutukseni huojuvan aikaa myöten eri suuntiin. Aikanaan on ollut oikein sakeita konemusiikki kausia, rankempaa rockia, oikein sellaista valtavirtaisaa tyttöpoppia countrya, erinäköisiä progehduksia ja folkia ja milloin mitäkin. Rehellisesti sanoen juuri nyt ei tunnu reggaelta, mutta ehkä sittenkin täytyy altistaa itseään ... kunhan fadolta selvitään.
Eikä tällainen kausista puhuminen tietenkään tarkoita sitä, etten mitään muuta olisi kulloinkin kuunnellut, mutta varsinkin taaksepäin katsoen näitä kaaria on mahdollista hahmottaa. Tämänhetkinen tuntumani on, että folkrock-kauteni on parhaillaan etenemässä ehtoopuolelleen. Kysykää joskus parin vuoden päästä uudestaan, mikä kausi tässä seuraavaksi olisi lähdössä...
Tai sitten kirjoitan jonkun antologiapostauksen tästäkin joskus. Joo. Täytyypä kirjoittaa.
--
Ja vielä:
Indie Indienkin jotkut luokittelevat omaksi genrekseen. Luullakseni ne ovat vähän sellaisia, esi-passé-hipstereitä tai sellaisiksi haluavia, jotka eivät ihan tarkkaan ole vielä yhyttäneet omaa (musiikillista) minäänsä ja sen mukana kenties kypsyvää itsetuntoa? Etuliitteenä tämä varmasti olisi kytkettävissä moneen artistiin, joita minäkin listoilleni kasaan, mutta en näe tämän määreen palvelevan erityistä tarkoitusta musiikkia jaoteltaessa. Ontuvana analogiana; ei kai pukeutumisessakaan vaikka reilua kauppaa voi pitää ensisijaisesti tyylillisenä tekijänä, määrittipä kulutustottumuksensa sen ehdoilla kuinka kokonaisvaltaisesti tahansa.
Punk
Rokkiahan se punkkikin on. Tai näin olen kertonut itselleni, mutta aina välillä sopivan punkahduksen äärellä koen määritelmällistä riittämättömyyden tunnetta. Punkiin liittyy kuitenkin sellaisia lajityypillisiä piirteitä, joita en välttämättä kaikkeen rock-musiikkiini "kaipaa". Eli pelkät rytmiset tai intensiteettiin liittyvät luonnehdinnat eivät järjestelmässäni tavoita ehkä sellaista raakuutta, jota punk (saattaa) sisältää. Silloin kategorisointi käy vaikeaksi. Kukaties jonkin sopivan siirtymä-/ponnahduslauta-artistin myötä rock vielä rönsyää yhden alikansion verran.
Niin.
Ja sitten on calypso ... ja exotica ... ja mitähän näitä vielä, mitä ei suoraan maailmanmusiikkiinkaan osaa laittaa. Mutta nämä alkavat olla ehkä sen verran kapeita nichejä, että kokonaisten kategorioiden perustaminen ei tunnu reilulta. Ehkä näistä voisi koota jotain teemalistoja? Ehkä on varminta tähän loppuun vielä pidättää itselleen oikeus täydentää tätä joskus kolmannella osalla, jos ja kun horisontit aukenevat. Tällä erää tämä tuntuu kohtuullisen kattavalta, joten varsinaista jatkojuttua ei tähän suoraan ole enää viritteillä.
Ja sitten on calypso ... ja exotica ... ja mitähän näitä vielä, mitä ei suoraan maailmanmusiikkiinkaan osaa laittaa. Mutta nämä alkavat olla ehkä sen verran kapeita nichejä, että kokonaisten kategorioiden perustaminen ei tunnu reilulta. Ehkä näistä voisi koota jotain teemalistoja? Ehkä on varminta tähän loppuun vielä pidättää itselleen oikeus täydentää tätä joskus kolmannella osalla, jos ja kun horisontit aukenevat. Tällä erää tämä tuntuu kohtuullisen kattavalta, joten varsinaista jatkojuttua ei tähän suoraan ole enää viritteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti