keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lista 0011 - etno, osa 1

Laajennetaan kertaotosta vielä jostain aikaisemmista. Melkein-kertarysäyksellä kahdeksan listaa -- sikäli melkein, että jaan tämän kahtia, eli periaatteessa vähän fuskaan - mutta mun blogi. Saan tehdä näin, jos haluan.

Varsinaisesti arpaisin etno dwntmp -listan, jolla on kuin onkin miltei raja-arvoksi asettamani verran musiikkia. Kymmenen eli kuusi kappaletta. Mutta koska etno-kansiossa useampi muu lista on vielä astetta-paria tyhjempi vielä, vedetään yksin tein kaikki. Ensimmäisen puolikkaan kansiopolku:

  GENRET
    WORLD ETNO
      ETNO
        ETNO
          ETNO
            etno mlnc - link
            etno ethr - link
            etno chill - link
            etno dwntmp - link

Soittolistapolussa ei ole virhettä, vaikka siinä etno toistuukin kolmen peräkkäisen portaan verran. Ensimmäinen askelma on erotuksena maailmanmusiikista (world). Seuraava pykälä erkanee etno pop rock -kansiosta, ja viimeinen askelma haaroo pois cntmp- vintage- ja camp -tunnisteista. Siksi näin. Tämä olisi ehkä intuitiivisempi, jos nuo variantit olisivat näkyvissä (ellei sitten viimeineinkin logiikan häive himmenisi sekavuuteen). Ehkä nämä joskus sitten kun näitä ympäröiviäkin kategorioita on avattu, selkenevät. Toisaalta, eipä se ehkä ole blogin lukemisen kannalta välttämätöntä. Jos tämä näyttäytyy satunnaisten tyylilajien läpikäymisenä ja sieltä muutaman kivan biisin esittelynä, niin se riittää minulle ihan hyvin.
Täällä nyt joka tapauksessa ollaan - ja haluan vähän ehkä tähdentää, että näitä etnoaiheisia listoja on  enemmänkin, kuin nämä nyt käsittelyssä olevat. Nii.

Ja sitten on vielä maailmanmusiikkia tuolla kansiopuun world-haarassa. -- Perusteltua lienee tähän liittyen kysyä, mitä eroa on etnolla ja maailmanmusiikilla? Noh. Mitään yksiselitteisen oikeaa vastausta en yritäkään keksiä, mutta ajatuksenani on ollut hahmottaa jakolinjaa perinteisen kansanmusiikin ja toisaalta voimakkaasti kulttuurisesti sävyttyneen, mutta ei välttämättä perinnemusiikin välille. Toki modernimpikin kansanmusiikki on jakaelmassani etnoa ja vastaavasti vaikka kansallisromanttiset Bollywood-jutut sitä world-sektoria. Ja kaiken seassa on sitten tietysti kasa rajatapauksia, joissa mielivalta on ainoa oikea vastaus; niistä voidaan innostuneiden kesken vaikka keskustella?

Je. Näissä nyt kaiveltavissa kansioissa on yhteensä alun toistakymmentä (ja seuraavan osan kansioissa parikymmentä) kappaletta. Etnoa. Ei se hirmuisen paljon ole; ehkä tämä jotenkin liittyy siihen, että "sitä perus kansanmusiikkia" on joskus saanut kyllikseen koulun Kalevalan päivässä tai jossain. Sitä hidasta, vakavaa ja lapsille tylsytettyä kamaa, jonka jäljiltä on kaikilla lähinnä tarve vieroksua koko asiaa. Ei ainakaan tuntea ylpeyttä siitä, miten jännittävän laaja valikoima itäisiä ja läntisiä vaikutuksia suomalaiseen kansanperinteeseen liittyy. Skandinaavisen kielialueen kansanmusiikki on paljon homogeenisempaa ja se itäinen tyylikin ulottuu varsin pienin muutoksin jonnekin Mustallemerelle asti. Että sikäli tässä ollaan ihan oikeasti kiinnostavienkin juttujen äärellä. Karjalankielisen musiikin kuunteleminen on jännittävää jo pelkästään sen kielenkin takia hei!

Jep; se meuhkaamisesta. Tässä sektorin nostot:

  etno mlnc

Vähän suorastaan hävettää, kun tässä on näin vähän tätä sorttia. Olisi kiva, kun olisi jotkut kovat itkuvirret heittää tähän ja näin, mutta ainakaan vielä ei ole spotifysta tullut vastaan. Tutkimukset jatkuvat ja vinkit ovat tervetulleita...

Sanna Kurki-Suonio - Tällä laululla
Tällaisessa karun eleettömässä tulkinnassa vanha aika jotenkin tulee iholle. Se ehkä sopii vielä tähän arkkiveisun logiikkaan ja ajatukseen, että laulun muotoon nimenomaan tallennetaan tietoa tai asiaa. Että mitään erityistä ilkamointia tai itsetarkoituksellista taidetta ei ole oikeastaan yritettykään. Miltei lakonisesti vain kerrotaan, että huonosti on aina mennyt. -- Eikä mitään kevyttä blues-vitutusta ole tämä, vaan käydään kategorisesti läpi kaikki kamaluudet lapsuudesta alkaen. Välissä annetaan vähän tilaa kanteleellekin sentään.

Harmilllisesti ei ole ainakaan minulla tiedossa kappaleen alkuperää tai ajoitusta, että tietäisi mihin nälkävuosiin tai muihin tämä liittyy - vai liittyykö. Sen enempää tietämättä, itäsuomalaiseen perinteeseen tämä mielestäni kytkeytyy. Siellä on vissiin aina kylmä ja nälkä muutenkin...

Vanha aika kiehtoo ja olkoonkin vähän melodramaattinen otos, kyllä tässä jotain samaistuttavaa ja koskettavaa on. Jotain, mikä ulottuu vanhojen Suomi-filmien heinälatoromantiikkaa kauemmaksi ja syvemmälle.

--

  etno ethr

Nimenomaan tähän asettuvaa skandinaavista sorttia on karsintalistoilla (joita juuri tuossa vähän uudelleenjärjestelin) tuloillaan vielä runsaasti, joten jonkin ajan yli lista tullee kasvamaan. Ja hyvä niin. Tyylillisesti tässä on ja on tulossa niitä kappaleita, joiden keinoin on mahdollista laajentaa mielikuvia kotoisestakin kansanmusiikista yli ja ohi niiden iänikuisten sinisten ja punaisten ruusunkukkien... Tämä nosto tosin tulee Norjasta:

Annbjørg Lien - Bruremarsj Fra Valsøyfjord
Se tunne, kun suomenkielessä ei ole kuin yksi viulu. Englanniksi on violin ja fiddle; ruotsista en ole ihan varma, onko muuta kuin fiol ... ja norjasta varmuutta on vielä vähemmän. Mutta olisihan se tavallaan hauskaa, jos instrumentin nimestä jo tietäisi, minkälaista musiikkia on tulossa. Toisaalta on teitysti kivaa niinkin, että violinist Pekka Kuusisto voi vetäistä Royal Albert Hallissa yks kaks encoressa kansanmusiikkiksi, että Minun kultani kaunis on. Että ehkä kategorisointi ei ole se tavoite kuitenkaan, vaan kielen ilmaisuvoima. Mitä..?! Eikö kaikkea voikaan saada?

Mutta kun tuossa alussa melkein tölvähdin skandinaavisen perinteen suuntaan, niin otetaan heti sen verran takaisin, että tämä viulu- (ja avainviulu-)musiikki sieltä suunnalta on kyllä jotain sellaista, mikä iskee minuun. Ja Nordmanin taannoisesta suosiosta päätellen moneen muuhunkin -- jos on vähän Bryan Adamsilta kuulostava laulaja mukana? Ok, onhan niillä ihan näppäriä sävellyksiäkin.

Meneepä nyt nokkeloinniksi sen sijaan, että keskittyisin itse biisiin. Valssimuotoinen kansanmusiikki on jotenkin helposti lähestyttävää. Kolmijakoisuus viehättää minua muutenkin ja maltillinen tempo tekee mahdolliseksi soitannan nyanssien tunnistamisen ja makustelun ihan erilailla, kuin jossain polkan mäiskeessä. Pitkät nuotit ovat pitkiä ja jousen ja sormet kuulee viulun kielillä jotenkin koruttoman selkeästi. Tallenteessa on muutenkin mukavasti kotikutoisen kerrallasoittamisen tuntua ... tietämättä siis, onko asia todella näin.

Vanhan puun tuoksu, lattialankkujen pienet notkahdukset ja satunnaiset narahdukset palaavat niistä keikkapaikoista, joissa joskus olen kansantanssinut.

--

  etno chill

Tässä kuuluu näköjään taas pohtia, miksei chill sovi yhteen tämän(kään) lajityypin kanssa. No ei kai se sitten perhana sovi. Kun on niin kovin funktionaalista vanhan ajan musiikki. Riiustellaan tai mennään naimisiin tai haudataan jotkua tai kutsutaan jotain lehmiä jostain laitumelta. Niinkö?
...no onhan se joo niinkin, mutta kyllä mä haluan uskoa, että sellaista leppeän rauhoittavaakin asiaa on olemassa. Tuossa seuraavan listan puolella käydään jo paikoin aika lähellä, sanoisin. Mutta ei ole täällä tässä kirjoitushetkellä mitään siis. Eipä ei.

  etno dwntmp

Tällä listalla on paljon sitä skandinaavista jousisoitantaa, josta minä juuri kerroin tykkääväni. Mutta etten alkaisi toistaa itseäni, tässä jotain aivan muuta. Mongoliasta:

The Girl Who Stole Horses - Anda Union
En edes teeskentele, että kulttuurinen ymmärrykseni ulottuisi näin laajalle. Tai no, sen verran, että mongolit kai monin paikoin ovat edelleen tai ainakin lähtöisin paimentolaiskulttuurista, joten biisin englanninkielisestä nimestä hevonen nousee esiin merkittävänä asiana. Ja ehkä se, että laulu (nimen perusteella) kertoo tytöstä. Ilmeisesti kyseessä on enemmän tai vähemmän uudempaa kansanmusiikkia tekevä kokoonpano, mutta minun makuuni soundi tuntuu riittävän arkaaiselta, että en ole sitä mihinkään uudempiiin lähtenyt lätkimään. Ehkä tuo pääosan sukupuolikin liittyy uudempaan aikaan ... vai onkohan mongolikulttuur(e)issa miten patriarkaalista meno noin yleensä?

Jotenkin olisin halunnut löytää kappaleelle alkuperäiskielisen nimen, mutta ei nopeilla hauilla tärpännyt, joten mennään hollywoodiskalla autenttisemman puutteessa. Laulukielenä sentään on jotain aivan muuta kuin englanti - tai sitten on aksentti tuuheana tässä. Mutta siitä viis; onhan tuo laulu nyt jännittävän kuuloista. Jotenkin kurkkulaulun ajatus on koko ajan vähän läsnä, vaikkei sinne mennäkään - ja tulee mieleen, josko tuo korkeuksien vimmattu vaihtelu olisi vähän samanlainen juttu, kuin jodlauksessa. Siis että ääni siten kantaa tai erottuu tiettömyyksillä kauemmaksikin. Tuon suunnan monissa laulusuoritteissa on hauskalla tavalla vähän sellainen voimailun meininki. Ehkä ihan pragmaattisista syistä jopa?

Niin ja onhan tässäkin jousisoitin, vaikka ollaankin jo kaukoidän tunnelmissa sävelasteikkoja myöten. Vähäeleinen ja voimakas tulkinta. Suoritus. Teos. Ihanaa, kun en oikeasti ymmärrä yhtään mitään.

--

Jatkellaan tätä etnoamista sitten vauhdikkaammilla listoilla tuossa kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti