tiistai 2. toukokuuta 2017

Lista 0007 - cntry vntg

Nyt vanhaa countrya. Oikeastaan tähän valikoitui cntry vntg ethr, mutta ei siinä ole kuin kolme biisiä. Näin ollen laajennan otannan käsittämään siitä ympäriltä myös muutaman muun listan. Kas näin:

  GENRET
    FOLK CNTRY
      COUNTRY
        COUNTRY VINTAGE
          cntry vntg bal - link
          cntry vntg mlnc - link
          cntry vntg ethr - link
          cntry vntg chill - link

Näistä sekä balladi- että chill-lista ovat tällä hetkellä tyystin tyhjiä, mutta lisäänpä linkit silti, koska tuo balladilista ainakin on sellainen, johon hyvinkin saattaa materiaalia vielä karttua. Chill-listan relevanssia olen countryn kontekstissa pohtinut jo muutamankin kerran, joten voi hyvin olla, että päädyn vielä poistamaan sen. Jos siis joskus kaukaisessa tulevaisuudessa (ei-toukokuussa-2017) luet tätä ja linkki ei vaikuta toimivan, olen tuon listan poistanut. Prosessini läpinäkyvyyden nimissä sen nyt kuitenkin tässä listaan.

Pop- ja rock-listojen puolella olen vanhemman musiikin jakanut vielä kahtia, vintageen ja x-vintageen. Countryn puolella en ole näin tehnyt, joten tämä vanha musiikki käsittää melkoisen aikajänteen. Mitään vuosilukurajoja en ole itselleni asettanut, mutta hajonta ulottuu vanhimmat taitavat sivuta jopa 1800-lukua ... ja uusimmat tulevat hyvinkin 1980-luvulle. Sen verran vähemmän on kuitenkin tätä sorttia listoille päätynyt, että näillä on pärjääminen.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että kaikkineen tämä vintagesektori kattaa siis tässä esittelemättä jäävine listoineen sellaiset 80-90 kappaletta. Eli ihan koko kategoriaa ei tähän kannattanut leväyttää.
(Enkä muuten osaa kirjoittaa "suomeksi" että kantri - ainakaan kun puhe on ulkomaalaisesta musiikista, sori vaan kaikki lokalisoinnin ystävät)

--

  cntry vntg bal

Niin; tämä lista tosiaan on tällä hetkellä tyhjä. Se on sisänsä hassua, koska balladi ei-pelkästään-slovaria-tarkoittavassa täsmällisemmässä merkitykselläänhän on hyvinkin keskeinen osa country-musiikkia. Sikäli esimerkiksi tuossa mlnc-listalla vaille esittelyä jäävä Johnny Cashin Don't Take Your Guns to Town on oikeastaan nimenomaan balladi. Mutta koska minä saan päättää, tässäkin kohdassa mennään ei-semanttisin perustein - eli mielivaltaa ja intuitiivisia rajavetoja paikoissa, joihin ei välttämätät rajoja tarvittaisi lainkaan. Hahaa!

--

  cntry vntg mlnc

Tämä sentään on siitä hyvä soittolista, että tällä on musiikkia. No; kaksi biisiä. Tuo, mitä jo tuossa balladien kohdalla tökkäisin ja sitten tämä:

Burl Ives - Cowboy's Lament
Tämä onkin oikeastaan post-balladi. Tiedän, ettei sellaista ole olemassakaan, mutta siis siinä semanttisemmassa mielessä. Vähän niinkuin tuosta Don't Take Your Gunsista seuraava näytös. "Enää ei edes ammuta, onpa surullista."

Haluaisin osata kertoa tähän Burl Ivesistä jotain hauskaa, koska jotenkin olen antanut itselleni muodostua vaikutelman, että tämä tyyppi oli jotenkin enemmän. Wikipediasta voi todeta, että paitsi laulaja, myös näyttelijä ja kirjailija, mutta jotain vielä jää ulottumattomiin. En osaa oikein selittää... ehkä jostain löytyisi jonkinlainen henkilökuva, joka kertoisi jotain likaisia tai jännittäviä yksityiskohtia?

Tässä kappaleessa tarina on tyylilajille ominaisesti keskeinen osa kokonaisuutta. Sitä tuskin kuitenkaan kannattaa enempäänsä tässä purkaa - kuuntelemallahan se sieltä tulee. Mutta tulkinta, olkoonkin sangen vähäeleinen, on jotenkin vetoava. Wanhan ajan tuotanto ja ehkä hieman hallitsematta kanavoitu aavistus paatosta painavat tätä kohti camp-sektoria. Jotenkin kokonaisvaikutelma jää kuitenkin vilpittömyyden puolelle.

Tulee sellainen olo, että seuraavaksi katse kääntyy risteyksestä kohti ihan jotain muuta kohtausta ja sama kertojaääni jatkaa uudella alakuloisella kertomuksella. Lopulta käsiin jää kokonaiskuva Laredosta, jossa tämä(kin) kuollut cowboy on vain lakoninen alaviite; tomua ja tuhkaa, jota kieppuu määrättömästi tuulessa päällystämättömien katujen yllä.
...saattaa olla, että projisoin juuri yleispätevyyden tuolle puolen, mutta näin minun pääni toimii.

Eteenpäin!

--

  cntry vntg ethr

O Brother, Where Art Thou? Oikein tykkäsin elokuvasta. Sen näkemisestä on koko lailla aikaa jo, enkä voi väittää, että muistaisin kovin seikkaperiäisesti kaikkia kohtauksia tai tapahtumia. John Goodman oli odottamattomuudessaan jännä, Goerge Clooney ilmeisesti (?) lauloi itse ... ja sitten oli Alison Krauss. Tai okei, eihän Kraussia taideta elokuvassa nähdä, mutta soundtrackilla kyllä. Ja siitä on minuun jäänyt jälki, joka johtaa pitkälle countryyn ja ties mihin kaikkeen missä olenkaan sittemmin tutkimusmatkaillut. Ja onhan siinä soundtrackilla muutenkin mainio meininki ja hyviä biisejä.F

Tämä soittolista näköjään koostuu nykytilassaan pelkästään tuon elokuvan biiseistä. Ehkä jonkinlainen uusi herätys vanhan countryn suuntaan olisi paikallaan...


Alison Krauss - Down To The River To Pray
...kuten sanottua: sitten oli Alison Krauss. Tämä oli se laukaiseva kappale, joka minut tuon elokuvan jälkeen ajoi ihan oikeaan levykauppaan ihan oikeasti ostamaan tämän soundtrackin. Elokuvaversion miksaus keskittyy vielä aavistuksen enemmän kuoroon, kuin Kraussiin ja biisiin vahvasti tukeutuva kohtauskin on hieno. Myöhemmät kuuntelukerrat ovat kuitenkin suunnanneet huomioni nimenomaan Kraussiin, jonka tuotantoon olen sittemmin syventynyt melkoisesti. Tähän kelpaakin palata myöhempien listojen äärellä.

Levytys taitaa olla vuodelta 2000, mutta kappale itsessään on trad., josta ensimmäiset merkinnät vievät tukevasti 1800-luvulle. Katson siis tuotannollisista ja mahdollisista muista seikoista huolimatta tämän olevan itseoikeutetusti nimen omaan vanha kappale.

Tämä kappale kuuluisi sisältönsä perusteella selkeästi hengellisen musiikin kansiooni. Tai jonnekin proto-bluesiin tai gospeliin tai mitä tämä nyt sitten "oikeasti" olisikaan. Minulle tämä joka tapauksessa kiinnittyy elokuvayhteytensä ja Alison Kraussin kautta niin voimakkaasti countryyn, että se on tässä. Kappaleessa on kiistatta hartautta, jonka äärellä voidaan pohtia paitsi rukouksen ja teologian (ja teosofian kautta aikojen muuttuneita) semanttisia ulottuvuuksia - se ei kuitenkaan ole tämän blogin tarkoitus, joten rönsyilen siitä joskus ehkä toisenlaisessa yhteydessä, johon liittyy vaikkapa hyvää juomaa ja reaaliaikainen vuorovaikutus muiden mielipiteenhaltijoiden kanssa.

...mutta siis haluan nyt tässä yhteydessä ainakin ajatella tämän enemmän kutsuna kullekin etsimään itsestään niitä mahdollisia hengellisiä ominaisuuksia, kuin suoranaisena opinkappaleena siitä, miten mitäkin tai jotakin tiettyä theosta tulee palvoa tai palvella. Näin varsinkin elokuvan kontekstissa, jossa laulun muodossa esitetään toinenkin kutsu joelle -- kutsu, jonka sävy on melkoisesti lihallisempi. Tässä värisevät ihan muut kuin lihat. Katso se elokuva.

--

  cntry vntg chill

Lienee selvää, että wanhaan aikaan country-lauluja sävelleltäessä chillailu ei ollut päällimmäisenä mielessä varmaankaan kovin monella. Rohkenenpa olettaa, ettei termistä ollut tietoakaan, kun puuvillapelloilla kehtoja keinuteltiin tai ne kolme cowboyta ratsastivat hevosillaan kaupungista pois. Niin ikään, listalle toistaiseksi kertymättömien biisien valossa voidaan oikeutetusti kyseenalaistaa, onko sellaista vanhaan countrya tai sen liepeillä tapahtuvaa musisointia ollutkaan, joka vastaisi kuvaukseen edes tämän päivän katsannosta.

Lista on siis tyhjä ja juuri nyt tuntuu siltä, että nämä chillit voisin countryista lähiaikoina poistaa siihen liittymättöminä. -- Mutta olenko minä oikeampi cowboy, jos aktiivisesti hakeudun kohti musiikkigenren yleisesti hyväksyttyjä konventioita, vai niistä piittaamatta omia polkuja chillaillessani?! Kumpikaan ei oikein kuulosta 80-luvun tupakkamainokselta. Silti tai juuri siksi; jääköön asia tällä erää vielä itsellenikin auki...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti