Polku:
KONE
KONEPOP
konepop ethr
konepop ethr - linkki
konepop ethr cntmp - linkki
konepop ethr vntg - linkki
konepop ethr camp - linkki
Tämä popin ja koneen "rajavyöhykkeen" sisäinen jako on olemassa yhtäältä siksi, että kaikkea ensisijaisesti konemusiikiksi kokemaani en ole osannut yleispätevästi jakaa tranceen, houseen ja (sinänsä epämääräiseen) teknoon ... eiku technoon, kuten se listoilla esiintyy -- toisaalta, koska koneistetun popin sisällä erot ovat melkoisia, spektrin(i) ulottautuessa jostain "historiallisen" eurodancen erämaista aina JS16:n ja vaikka Swedish House Mafian kaltaisiin artisteihin -- perhaneissön; pelkkä Moby hajaantuu niin laajalle, että ei sitä voi yhteen kansioon laittaa.
Niin, että tämä on nyt sitä koneempaa konepoppia, kun taas joskus myöhemmin katsotaan sitten sitä popimpaa popkonetta ja niitä eurodanceja. Ja tämä on (taas) tällainen neljän listan konlgomeraatti, koska sisälmyksensä täpärästi asettuvat substanssiraja-arvoni alle; alta 10 kappaleen listat olen ajatellut jatkossakin jotenkin sopivasti niputella.
Aasiaan, sanoi mummo Turkissa.
konepop ethr
Olikin Alice Deejaysta jo tuossa hetki sitten sivuhuomion verran puhetta. Tämän listan määrittäväksi biisiksi en kuitenkaan tätä laita, vaikka sinänsä jonkinlaisen post-eurodancen kynnykselle asettuen kappale onkin kiinnostava fragmentti ... kenties vähemmän kiinnostavasta albumikokonaisuudesta. Kaiken kaikkiaan nämä listan biisit ovat kaikki tavalla tai toisella rakkaita ja vievät ajatuksiani kohti historiaani konemusiikin parissa. Toki ollen "ihan" poppia, kun tällä listalla.
Daft Punk - Veridis Quo
Pohdin, josko tämän paikka oikeastaan olisi tuossa cntmp-kansiossa, mutta huomaan taas tässä kohdassa ottaneeni oppaaksi itse itselleni esittämäni ajatuksen konventioiden haastamisesta cntmp-tittelin ansainnassa. Vaikka daftien soundi on vahavasti omanlaisensa, ainakin tässä kappaleessa on jonkinlainen kotoisa tunto*, joka ei saa cntmp-lihastani värisemään.
Ja siis tämä jakohan ei muutenkaan pyri olemaan mitenkään arvottava
Oikeutettu kysymys voisi olla myös, josko tämä jo lähentelee chilliä leijailullaan. Kuunneltuani nyt näitä tähän postaukseen liitettyjä listoja olen juuri nyt sillä kantilla, että tämä on mahdollisesti kaikkein eniten sellaista eteeristä konepoppia, jota täten nimetyltä kategorialta kaipaan. Vähäeleisen hieno ja lempeä kappale, joka on tähdellisten listallanikin saanut muhia vuodesta 2011 asti. Omasta mielentilasta riippuen tämä myös muuttaa muotoaan moneen suuntaan ... tai siis on altis erilaisille projisoinneille mielenmaisemoinnistani. Tarjolla on tilanteen munaan** lepoa, lempeyttä, lohtua ja mitälie emansipaatiota.
Luullakseni monitulkintaisuus käy usein jonkinasteisen taiteellisuuden indikaatiosta. Sillä ajatuksella tätä voikin olla hyvä työstää. Tai rönsyillä punaviineissään jonkin muun taideksen tai taide-oletetun äärelle.
* Voidaanko puhua Queen-efektistä? Siis siitä, että tehdään tosi progressiivista ja kaanonista poikkeavaa kamaa niin hyvin ja niin pitkään, että siitä tulee tavallaan yhden bändin kokoinen oma genrensä, joka ei sitten enää leimallisesti tunnukaan tosi uudelta ja erikoiselta, vaan vain omalta itseltään.
** Piti kirjoittaa mukaan, mutta hauskempihan se noin on, vaikkei mitenkään liitykään.
konepop ethr cntmp
Tässä huomaa olevansa näihin konemusiikkiasioihin jotenkin kovin kiinnittynyt. Kappalevalinta on hankalaa, kun tekisi mieli laittaa tähän melkein kaikki. En kuitenkaan. Vaikka jo pelkkä Moby saa minut kaikilla tämän listan biiseillään surisemaan...
Moby - Love Of Strings
Niinpä. Päähäni mahtuu monta Mobya. Ihan jo Mobyn omiin nimiin tehtyä musiikkia on niin kovin monenlaista ja moneen suuntaan kurkottelevaa, että tähän jos mihin palataan vielä. Sitten on erinäköisiä Voodoo Childeja ja ties mitä sivuprojekteja vielä lisäksi. Vähän luulen, että jos joskus 50 vuoden päästä maailma vielä on ja tehdään musiikkiantologioita siitä, mitä vuosituhannen vaihteessa tapahtui, siellä on oltava puhe Mobysta ja Daft Punkista. (ja Max Martinista, mutta ei mennä sinne).
Voi että tämä on niin Mobya! Biisin nimi tarjoaa ehkä perustelun maneerinomaiselle vilulusämplelle, jonka käsittelystä kappaleen 9. sekunnin jälkeen ei ole epäilystäkään, etteikö asialla olisi nimenomaan Moby. Kaikkein parhaalla maheollisella tavalla näin. Kun mukaan otetaan vielä yliluonnollisen korkeiksi hinkatut uudet jousisämplet ja niin ikään maneerinomainen piano, vajotaan niin syvälle Mobyyn, että kielikuva alkaa väkisin vaikuttaa homoeroottiselta.
Tämä mainittu pianosoundi muuten on kaikista maailman äänistä lähinnä housepianoa, niin että minä en vielä ahdistu. Tai ehkä jossain on täydellinen kappale tyylipuhdasta housepianoakin, mutta minä en ole vielä sitä kuullut ...?
Ja. Ajattelin, että yksi riittäisi per lista, mutta:
Alan Walker - Faded (instrumental)
Voi veljet! Pelkästään näiden miksausmäärtteiden kirjaaminen osaksi biisin nimeä tuo lämpimät muistot. On niin konemusiikkijuttu, ettei oo tosikaan. Ok, instrumental ei ehkä ole asiaa puhtaimmillaan, vaan senhän pitäisi tietenkin olla DJ Senjasen Dreamy Dub tai jotain sellaista. Mutta mehän ollaankin konepopissa!
Tanssiopiston kesäleirillä viime vuoden 7-vuotias oli tykästynyt tähän biisiin ja taisi sen löydyttyä Spotifysta vasta oikein todenteolla tajuta suoratoistopalvelujen mahdin. Että Spotifysta löytyy melkein kaikki. Nyt sillä on oma Spotify kovassa käytössä jo. Toista se oli silloin kun minä olin nuori... Mutta onhan se iskälle ylpeyden paikka, kun lapset tykkää oma-aloitteisestikin biiseistä, jotka itsekin pystyy kohtuullisen hyvällä omalla tunnolla allekirjoittamaan.
(Ehkä erinäköisiin teinisensaatioihinkin löytyy vielä jonkinlainen tulokulma, josta niihin kannattaa tavalla tai toisella palata?)
No niin. Tämähän on moneen muuhun konemusiikkisuosikkiini verrattuna varsin uusi kappale. Mutta sen kautta voinee vetää vastaavanlaisia analogioita, kuin jostain MrVainista aikanaan. Siis että vaikka kappale tuotannollisesti ja tyylillisesti vastaa enemmän poppia, kuin mitään sen EDM:mpiä* genrejä, on soundimaailmassa ja rakenteissa kuitenkin ihan esoteerisemmillekin lajityypeille uskottavia komponentteja. Eli siis että reilut 20 vuotta sitten tämän kappaleen henkiset esi-isät olivat niitä, jotka minua vähä vähältä suistivat kohti myöhempää immersiota. Pois siis turha ylenkatse!
Jollain toisella listalla taitaa olla tästä vielä versio vokaaleinkin, jolloin tunnelmointi korostuu entisestään, mutta kyllähän tässä on sellainen aika koukkuisa, miltei slovarinoloinen melodia ja sitä tukevaa tunnelmaa - olkoonkin työkalusto vahvasti konemusiikin pakista; trancea ja ehkä hittunen lempeintä dubstepia.
*Electronic Dance Music - tiettävästi tämä ei ole triviaalia kaikille. Eikä keulita siellä nyt, vaikka olisitkin tiennyt!
konepop ethr vntg
Vintage-leima konemusiikissa alkaa kai näinä aikoina jo olla legitiimi - tai ainakin mahdollinen - kun kerran Popcorn on vuodelta 1969!? Ja muutenkin 1970-luvulla jo tehtiin kaikennäköistä. (Melko turha johdanto, kun listalla on vasta yksi kappale:)
Mike Oldfield - Quicksilver
...eikä tämä edes ole mistään 70-luvulta, vaan vuodelta 2005. Ja konemusiikkipoliiseilta tähän rutinaa siitä, miten Oldfield ei edes ole konemusiikkia. No ei ehkä ole kaikilta aspekteiltaan, mutta tämä biisi nyt kuitenkin on a) selkeästi konemusiikkia b) tyylillisesti vanhaa Mike Oldfieldia - siksi näin. Ai miten niin soundit on uudemman oloisia? No biittiosiltaan ehkä joo, mutta muuten ei. Ja rakenne on ihan just sitä mitä aikanaan niillä bellseilläkin. Pastissitkin lasketaan, hei.
Tubular Bellseistä lienee turhaa enempäänsä tässä vouhottaa, koska niiden aika tulee omilla listoillaan vielä. Joka tapauksessa tykkään Mike Oldfieldistä. Soinnissaan on (tässäkin) jotenkin sellainen kotoisa vanhojen kotka lentää -olutmainosten ja toisaalta Moonlight Shadown tuntu, joka vie minut mukanaan menneeseen aikaan, jolloin en vielä tiennyt, mikä on mike oldfield, tai konemusiikki ... tai olut.
Sinänsähän tässä rytmi vie sen verran vetreästi, että tämä lähentelee jo verkkaisempaa trancea, mutta koska sitä löytyy jo yllin kyllin omilta listoiltaan, sovitaan, että tämä on vaikka sitten kunnianosoitus Miketsulle, että ei hautaudu sinne muiden pumputusten lomaan.
konepop ethr camp
Kuten taannoin oli puhe countryn yhteydessä chilliyden määreiden puutteesta, ehkä konemusiikin ja campin yhteensovittamisessa ollaan samankaltaisten ongelmien äärellä. Itseironia puuttuu ... tai ainakin on vaarassa unohtua - joko minulta tai musiikintekijöiltä. Toki kyse voi olle myös tuosta ethr-leimasta, joka uhkaa monin paikoin tulla lätkäistyneeksi sellaisiin kappaleisiin, jotka jotenkin haluan määritellä nimenomaan kauniiksi.
Niin tai näin, tämä on tällä erää tyhjä lista. Kuunnelkaa vaikka tuosta edellisestä alaviitteenä Moonlight Shadow. Se on hieno biisi. Ja nätti. Ja vähän korni. Ehkä ihan pikkuisen konemusiikiakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti