Ensimmäiset parikymmentä blogsahdusta alla, joten sovitaan tämä hyväksi paikaksi palata listojeni genrejakoon. Varsinaista rakennetta on esitelty uskoakseni tarpeellisessa määrin täällä, mutta jaosta "puuttuvia" lajityyppejä olen vasta epämääräisesti sivunnut.
Jos yritän sanallistaa tämän listaprojektini kantavan idean, se voisi kaikessa käytännön mahdottomuudessaan olla suunnilleen "kaiken (henkilökohtaisesti) kuuntelemisen arvoisen musiikin jäsentäminen lajityypin mukaisille listoille". Kuten todettua, tämä on ikuisuusprojekti -- mutta sentään siinä mielessä tarkoituksenmukainen, että "työn" satoa voi mainiosti korjata projektin kestäessä - eli jo ennen kuin olen kuunnellut kaiken musiikin.
Mutta siis niitä puuttuvia tai nimeltä mainitsemattomia, muiden kategorioiden alle jääneitä juttuja jos yritän miettiä:
Jazz
Tyypillisesti tähän listaprojektiin liittyen (tai musiikkiharrastukseeni muutenkin) ensimmäinen kysymys liittyy jazz-listojen puuttumiseen. Ja minä en osaa oikein muuta siihen sanoa, kuin että en ole oppinut jazzia kuuntelemaan. Sitten se kysyjä on yleensä vähän yllättynyt. Jotenkin minun aivoni eivät ilmeisesti vain värähtele jazzille otollisilla taajuuksilla.
Koska olen kuitenkin jo täyttänyt viisitoista, en koe tarvetta tuomita jazzia kategorisesti esimerkiksi paskaksi. Todennäköisesti vika on minussa, koska monet arvostamani ja musiikillisesti ja/tai muuten kyvykkäät ihmiset selvästi kokevat jazzissa jotain sellaista, mikä jää itseltäni ulottumattomiin -- ehkä jazzissa kokemani kaoottisuus, ennakoimattomuus tai toistolta pakeneminen ravistelevat omaa rakenneorientoitunutta mieltäni eri tavoin, kuin jazzahtavampia kansalaisia?
Mieleni tekee taantua semanttiseksi, joten:
Jazz vastaan jatsi - ensin mainittu pakenee ymmärrykseltäni, mutta esimerkiksi se, mitä M.A. Numminen ironiantajuani hämäävällä nasaaliäänellään jatsiksi, viitatessan varhaisempaan tuotantoonsa, avaa minunkin mielessäni ovia. Siellä ovien takana vaanii erilaisia semi-ironisten iskelmöintien ohella big band- ja swing-artisteja ja ragtimea jostain 1900-luvun alkuhämäryydestä ja määritelmällisesti varmaankin jazzin alkutaipaleelta.
Ehkä ymmärryksen saavuttaminen tässä(kin) asiassa vaatii riittävän pitkän (kronologisen) altistuksen -- joten jos jatkan kuuntelua, tässä olisi enää sellaiset 100 vuotta kirittävänä, että tämän päivän jazz kävisi järkeen?
Jos tämä olisi sellainen blogi, jossa käytäisiin aktiivista keskustelua, tällainen avaus varmasti johtaisi urille, jossa avuksi tarjotaan Miles Davisin just se ja se levy, tai Billie Holiday, tai Louis Armstrong. Näin on käynyt ennenkin. Enkä minä sano, etteikö sieltä yksittäisiä minuunkin osuvia juttuja olisi (kautta aikainkin), mutta kokonaisuutena lopputulos on siitä huolimatta vieraannuttava, joten kokonaisen genren kasaaminen ei ole tuntunut tarkoituksenmukaiselta. Niitä yksittäisiä osumia olen sitten pienen syyllisyydentunnon vallitessa sijoitellut esimerkiksi iskelmäsävyisille listoilleni - jotteivät ne tyystin häipyisi horisontistani.
--
Välihuomio; sain itseni kiinni yrittämästä jonkinlaista kaarta näiden eri tyylilajien välille, mutta se olisi varmaankin vähän sellaista briljeeraamista ja asiantuntevan vaikutelman hakemista, joka ei ehkä tässä yhteydessä ole tarpeen. Ehkä riittävän asiantuntemuksen osoituksena on tässä se, että ylipäätään kirjoitan perehtymättömyydestäni ... tai jotain?
--
Blues
Täytyy tunnustaa, että bluesin äärellä en ole jazzin veroista ajatustyötä koskaan tehnyt. Mieleeni hiipii tässä kohdassa epäilys, josko olen rakenteellisesti päätynyt kuuntelutottumuksissani kuluttamaan afroamerikkalaisen kulttuurin musiikillisia ilmentymiä vain myöhempien, "kaukasialaisempien" tulkitsijoiden kautta?! Jos näin on, ei ole kovin tahallista se kyllä. Apua!?
Mutta niin:
Jotenkin omassa päässäni blues ja folk osoittavat ajatuksellisesti samaan suuntaan, mutta olisiko nyt sitten oikein karkeasti yleistäen niin, että minun on helpompi samaistua folk-tyyliseen manifestaatioon, jossa musiikillinen fokus on tarinan eikä tunteen vahvistamisessa. Tiedän, että tämä on aika raju yleistys, enkä ehkä osaa ajatusta ihan kirkkaasti tähän projisoida - mutta koska tämä on subjektiivinen kirjoitus, annan nyt itselleni luvan siihen. Ottakaa puritaanit kahvia ja keksi, niin pääsette asiasta yli.
Bluesin ja rockimpien tyylien raja häilyy monin paikoin, joten bluesin listaaminen tähän ei uskoakseni tarkoita sitä, etteikö viitteitä olisi mahdollista soittolistoiltani löytää. Äkkiä miettien, saattaa myös hyvin olla, että kovin puhtaaksiviljeltyjä viitteitä ei löydy. En ole ihan varma. En kuitenkaan tunne bluesiakaan sellaiseksi lajityypiksi, jolle olisin itseni nimenomaisesti osannut aktiivisesti ja vartavastisten listojen muodossa altistaa.
Soul
Mitä enemmän uhraan ajatusta näille puuttuville genreille, sitä kauemmaksi kaikki kelvolliset luonnehdinnat tuntuvat siirtyvän. Soulista mielessäni pyörivät Aretha Franklin ja Sister Act -leffat - ja siellä triviaalin ja epäkorrektin väliin jäävällä akselilla James Brown ja Ray Charles.
Mitä hittoa soul oikeastaan on?! Kävin oikein lukemassa wikipediasta artikkelit (suomenkielisen karkean katalogimaisen ja englanninkielisen, monisyisemmän, joskin yhä sangen katalogimaisen) asiasta ja vaikutelmaksi jäi, että minun katselukulmastani tämä genre "vuotaa" pahemman kerran poppiin, kuten popin laajassa merkityksessään miellän. Sitenpä nuo edellä mainitut genren kulmakivekset ja kiveksettäret (paitsi leffat, sori siitä) ovatkin hajallaan popin, iskelmöinnin ja rockinkin listoillani -- kuten myöhempienkin aikojen soul-vaikuttuneet artistit Alicia Keysistä jonnekin Adeleen asti.
Unohdetaan muuten ne Sister Actit, Blues Brothers on paras soul-elokuva, koska sen nimessä on blues. Trololoo...
--
Jaha. Yritin napakasti ja yhdellä postauksella käydä nämä kaikki, mutta sen verran tuli tuuhea pläjäys, että ositin. Otetaan tähän seuraavaksi lista-asiaa taas väliin keventämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti