Lista 0010 - pop flow

No nyt! Arpa arpoi meille listan pop flow. (ei tämä Arpa tosin, ainakaan vielä - joskun selvitystyö on jatkon tiimoilta käynnissä) Tämä on popeista popein perus prototyyppipoplista. Poppia ilman mitään häiritseviä tai hifisteleviä lisämääreitä. Luulisin. Tässä listaa kuunneltuani tunnen pientä tarvetta kyseenalaistaa. Ja sitten käynkin jo pohtimaan, mitä ihmettä se peruspop on. Mikä biisi on se, joka tällaisen genren voi määritellä ja ottaa nimiinsä? Onko sellaista?

Popin kanssa ollaan niin suuren ulapan äärellä, että suunnistaminen sinne täsmälleen keskelle on jo aika hankalaa. Toisaalta, koska valinta on subjektiivinen, voimme huoleti mennä asiassa eteenpäin todeten tämän vain edustavan sellaista poppia, jolle en ole osannut keksiä tarkentavia määreitä.

Polku tää vie:

  GENRET
    POP ROCK HIP
      POP
        POP
          pop flow
            pop flow

Voi sentään, kun on valinnan vaikeus. Anna Puu, Tristen ja vaikka mitä. Uuden genren äärelle aseteltauduttaessa tulee ensimmäisen listan kohdalla mahdoton tarve mainita kaikki vielä mainitsemattomat hienot artistit - vaikka monet niistä ehtii varmasti vielä käymään läpi seuraavilla listoilla, joista löytyy (monta kertaa jopa vielä parempia) biisejä lisää. Mutta kun kaikki haluaisi heti. Lupasin kuitenkin itselleni, että en mainitse. Kaikkia. Milla Rumi!

Toimituksellisista "syistä" karsinta on siis tuottanut tähän nyt nämä seitse... kuu... ei, kyllä viisi saa luvan riittää. Se on enemmän kuin aikomuksenani ollut kolme, mutta toisaalta ei vielä niin paljon, että tätä ikäänkuin kannattaisi jakaa kahteenkaan postaukseen. Menet nyt ja kuuntelet sen listan kato. Siellä on muuta(kin) hyvää näiden lisäksi:

Sugababes - Push The Button
Ai että minä tykkään tästä kappaleesta! Se on ihan superkorni ja ylituotettu kuukausipalkattujen laulajattarien suorite; laulajattarien, joita on saman brändin alla vaihdettu kai (vähän jopa etnisesti profiloiden?) jo useammankin kerran. Mutta silti! Minä tykkään. Tämä on ensimmäinen tälle listalle lisäämäni biisi - ja täysin ansaitusti. Poppia ilman täydentäviä määreitä.

Läpi biisin vötköttävä ... millä nimellä sitä nyt sitten kutsuisi; basahtava komppisurahdus (?) on jotenkin kiva ja mukaansatempaava. Ja lauluhenkilöiden ei-liian-hiotulta vaikuttava panos rönsyilee juuri sopivasti kaikkein kliinisimmän vaikutelman välttämiseksi. Luultavastihan tämä ei-liian-hiottu tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä sitä, että kunkin laulajan suorite on hiomalla hiottu juuri sen verran yksilölliseksi, että ne eivät yhdessä kuulosta pelkältä harmonisoinnilta. Osittain tähän voivat liittyä myös nokkelasti käytetyt kohotahdit. Tai hitostako minä tiedän; voihan tässä olla jonkinlaista spontaania nerokkuuttakin. Vähän kyllä kyynistyttää, mutta tykkään silti!

Zoe - Loin d'ici (Esc Version)
Tämä on euroviisu. Lisäksi tämä on siinä rajoilla, josko tämä olisi jo konepoppia. Ja ihastuttavan yksinkertainen yhdistelmä syntsan jousitaustoja, päällekkäisiä lauluraitoja ja freesiä popääntä. Enkä ymmärrä sanoista mitään. Euroviisun ollessa kyseessä, tämä ei voi olla kuin hyvä asia. Ranska kuulostaa kivalta kivasti laulettuna.

Liittyneekö euroviisuuteen, mutta tämä on oikein erityisen kouriintuntuva esimerkki siitä, miten sävellyksellisesti popilla ja iskelmällä ei välttämättä tarvitse olla mitään eroa. Tässä tapauksessa oikeastaan esittäjäkin voisi ihan hyvin olla sama, vaikka tämä tuotannossa muokattaisiin iskelmäksi. Tempoa pitäisi ehkä hiukan laskea ja ottaa konekomppi pois. Ehkä viulusampleja voisi muokata maalailevampaan suuntaan; sitten se oikeastaan olisi siinä. Enkä usko, että se enää kiinnostaisi minua ollenkaan. Onko johtopäätöksenä siis se, että mistä tahansa random-iskelmästä saa minua miellyttävän pop-kappaleen nostamalla tempoa 10% ja lisäämällä konekompin?

...no ehkä ei sentään ihan, mutta voihan tämä olla sellainen opettavaisen herättelevä ajatus kaikille iskelmäkriittisille popisteille -- jos sellaisia on? Kamoon: euroviisu.

Jason Mraz - I'm Yours
Tässä on jotenkin vanhan ajan meininki. En rupea analogioita valmiiksi syöttämään, ettei mene omat assosiaatiot pilalle, mutta onpas vain lempeän letkeää. Piti oikein lisätä kesämusalistallekin. Reggaehtavan hienovarainen kitarakomppi ja väärään-mielentilaan-jo-ihan-liian-mairea tulkinta. Vokaaliosien rytmitys muuten kirii jännittävästi hetkittäin tavallaan liidaamaan rytmiikkaa.

Viimeistään taustalaulajien pienet väli- ee-e-ee:t nostavat auringon taivaalle - halusitpa sitä tai et. Tässä on jotain sellaista teini-iän ihastumisen meininkiä. Paitsi scatahtavan väliosan osalta, jossa astutaan kyllä jo tukevasti kornista juustoisan puolelle. Onneksi se väliosa on lyhyt.

Jaa-a. Voisin arvailla, että tämä on sellainen rallatus, joka helposti käy jonkun hermoille, koska tunnistan itsessänikin vähän niitä mekanismeja. Mutta sitähän se teini-ikä kai ulkoa katsottuna voittopuolisesti onkin? Näin toukokuun lumisateiden keskellä haluan joka tapauksessa takertua siihen kesämeininkiin kuin hukkuva wayfarerin sankaan. Mojitokin olis kyllä kiva. Tai edes hyvä gt? Sellainen, missä on karpaloita ja jotain semmoisia oksia...

LGHTNNG - Desert King
Ah, ihana. Pehmeän soljuva sointi ja lempeästi pomputtava komppi, joka kuljettaa muuten hyvin vokaalivetoista ja aika vähäeleistä sävelteosta

Nii ja jännästi nää sanat tulee lähelle jotain joskus koettua. Monta kertaa ennenkin olen huomannut diggailevani tarinoita tai tunnelmia, jotka tavalla tai toisella tuntuvat olevan melkeinpä ristiriidassa kappaleen musiikillisen sävyn kanssa. Tässä ei ehkä ihan olla siellä asti, mutta sellaisia pieniä vääntöjä aistin. Onhan tässä sellainen pieni aavistus kaihoa kätkettynä, ehkä vokalistin sointiin tai johonkin?

Yritän välttää omien mielleyhtymieni työntämistä muille, varsinkin biisiä vasta esitellessäni. Että jos haluat assosioida itse (ensin), niin älä lue tästä eteenpäin ennen kuin olet kuunnellut. HUS!
Mutta: tämä kuulostaa joltain kasaripopbändin joululaululta. Jos toistuva välisoitahdus "bom-ding-dong-ding" -välisoitto olisi soitettu perushärskillä kellosoundilla tekisi se tästä ihan täydellisesti vain ja ainoastaan sitä. Do they now it's not Christmas?

Erityismaininta hallitusta lopetuksesta, joka syystä tai toisesta kiinnitti huomioni, vaikkei siinä mitään kikkailua olekaan. Tai ehkä juuri siksi.

Selma & Gustaf, The Unmarried Queen - Black Note
Siis mikä?! Onpa kummallinen kokoonpanon nimi... Ilmeisesti Selma & Gustaf on tässä se varsinainen kokoonpano ja The Unmarried Queen on jonkainlaisessa yhtesitykontekstissa? Periaatteessa asian voisi toki googlata, mutta niin voi kuka tahansa muukin, eikä tässä ole ideanakaan esitellä kattavasti maailman jokaista bändiä, joka on tehnyt kivan biisin. Että sikäli omakohtaisempi lähestyminen voisi olla vaikkapa juuri tämä, missä kerron, että en tunne bändiä ollenkaan, mutta tämä biisi kuulostaa hirmuisen hauskalta. Naisvokalistin (Selma?) ääni on ihastuttavan pop ja pianovetoinen komppi on vähän retrosti hauska. Pienet fillimäiset kitarat nousevat vähäeleisyydessään mukavasti esiin lauluosien väliltä.

Tässä olisi periaatteessa potentiaalia pienillä tuotannollisilla seikoilla päätyä vaikka folk-biisiksi, mutta ehkä ringomaisen suoraviivainen rumpalointi on tässä se tekijä, joka kaikkein vahvimmin ankkuroi tämän juuri tähän pop-musiikin kaanoniin. Ja tietty se, että tämä kestää kaksi sekuntia vaille kolme minuuttia. Jopa tuo edellämainittu euroviisu on pidempi. Ja väliosan soolo muuten kuulostaa ihan Moonlight Shadow:lta - täpärästi ilman mikeoldfieldismejä. Se ei kyllä oikeastaan liity tähän folk-kelaan.

Tulee vähän tyylillisesti mieleen Amy Winehouse ja vähän vielä enemmän Miss Li, jonka lupasin tuolla alussa olla mainitsematta. Ja Lissie. Olipa hyvä, ettei tullut puheeksi.

--

Hitsi. Oikein tuli sellainen stimuloitunut olo tästä kirjoituksesta ja siihen liittyneestä kuunteluprosessista. Mutta ehkä tätä poppihuttuakaan ei ihan aina jaksaisi. Tai siis ei jaksakaan. Siksi kuuntelen välillä aika paljon muuta. Mutta pieninä annoksina on kyllä aina välillä kivaa tämä. Pop.