Keskikesän kunniaksi kiilaan arpomisen sijaan tähän väliin kesä-äänillä. Tämä lista sai alkunsa vuosi sitten, kun tuli mieleeni koota listallinen kesäistä musiikkia, joka ei olisi (ainakaan kaikkineen) sitä kaikkein ärsyttävintä renkutusoasatoa. Sitten jaoin sen somessa ja keräsin kommenteista listalle lisää sisältöä. Lopputuloksen renkutuskertoimen jokainen määritelköön itse, mutta ehken sentään ihan tyystin pystynyt siltäkään välttymään. Ne renksuhtavatkin poiminnat ovat tässä kuitenkin sellaisia, jotka saavat minut ennemmin kesämielelle, kuin raivon tai epätoivon partaalle -- että jos sua kiristää, niin ota vaikka sangriaa tai margarita. Tai kuuntele jotain toista listaa. Hymiö.
Kansiopolku:
MUUT LISTAT
JULKAISTUT
TEEMALISTAT
Kesä-ääniä
Biisihaasteessa juuri kesästä muistuttavana biisinä listasin PMMP:n Kesäkaverit, joten ei sitä tähän enää. Sen sijaan ajattelin tällaista poikkeuskäsittelyä, jossa jaan isomman otoksen biisejä jotenkuten temaattisiin nippuihin, kas näin:
Nippu 1 - Wanhat
Wanhan määritelmäksi tässä yhteydessä kelvatkoon rajanveto siihen kohtaan, että muistan kun kyseinen biisi oli uusi. Nämä ovat tukevasti sen horisontin ulottumattomissa.
Beach Boys - Wouldn't it Be Nice
Freeman - Ajetaan tandemilla
Aknestik - Suomirokkia
Kesäbiisilista kelpaa aloittaa Beach Boysilla ja Pet Soundsin avausraidalla. Se levy on moneen kertaan listattu kärkisijoille parhaiden levyjen listauksissa - niinku ikinä. Niin sillä liikkeelle. Ja sitten Freeman. Ei se ehkä ihan samoille globaaleille legendaarisuusasteille yllä, mutta onhan se kova. Silleen kova, että älä laula sitä karaokessa, mutta auringon kuumentamassa autossa matkalla mökille tai festareille tai uimaan, laula! Siihen samaan menee tuo Suomirokkiakin. Beach Boysia ei amatöörien pitäisi laulaa ollenkaan, koska ... no, se on aikalailla paljon vaikeampaa musiikkia. Silleesti petollisesti niinku, että kuulostaa helpolta ja mutkattomalta. Mutta ja Beach Boys ei. Siitä ei paljon vaikeammaksi pääse - noin laulullisesti. Kuulostaa toki helpolta ja kivalta, kuten kesähitin kuuluukin, mutta on niillä skilssit sellaiset, ettei joka festariliftarilta irtoa.
Sellainen auringon kuumentama se meidänkin perheen auto oli, missä näitä radion kohinan seasta 400 kilometrin mökkireissuilla aikoinaan kuunneltiin -- ulkoa ruskea ja sisältä beige.
Nippu 2 - Silloin kun minä olin nuori
Joskus silloin kun matkamittarin lukema alkoi ykkösellä, tehtiin tietenkin kaikki maailman paras musiikki. Kuten kaikkien ihmisten teini-i'issä tehtiin. Herkkyyskauteni kesäisten helmien äärellä en edes teeskentele kykeneväni objektiivisuuteen. Autossakin oli ilmastointi.
Tehosekoitin - Asfaltti Polttaa
Wilma - Kuu
Supergrass - Alright
Tehosekoitin kestänyt aikaa aika hyvin ja Supergrass taitaa tavalla tai toisella olla olemassa edelleen - mutta kuka vielä muistaa Wilman? Minä! Anna Kuoppamäki kirjoitti ja lauloi hienosti, kunnes ymmärtääkseni perusti perheen ja keksi muuta tekemistä. Minä olisin voinut Wilmaa jaksaa pidempäänkin. Mutta sehän se oikeastaan on paras hetki lopettaakin, kun vielä mieli tekisi lisää; tarkoituksellista tai ei, niinhän se taisi mennä Tehosekoittimellakin.
Hyviä muistoja ja mielikuvia hetkistä, jolloin kesä vielä tuntui pitkältä ja vasta syksyllä hiihdettiin kouluun kesät talvet. Kesätyö tuntui jännittävältä ja palkalla ostettiin cd-soitin tai aurinkolasit. Uin yli mökkijärven.
Nippu 3 - Myöhempien aikojen hyvät
Onhan kivoja kesäisiä biisejä tehty sittemminkin. Ja aivan kamalia myös; toki niitä on mahtunut maailmaan ennenkin ja tyypillisesti historia muistaa vain muistamisen arvoiset, joten turhaa valittaa nykykesämusiikin tilasta. Ehkä en edes ollut valittamassa.
Another Sunny Day - Belle & Sebastian
Brick & Lace - Love Is Wicked
Justin Timberlake - Can't Stop The Feeling
Eihän näistä voi kukaan mieltään pahoittaa. Tai onhan tuo Brick & Lace vähän renkutuksen rajoilla. Mutta soundit kuulostavat nuotiolta pimenevällä hiekkarannalla pohjoisamerikkalaisessa nuorisoelokuvassa, joten mennään sillä mielikuvalla ja mojitolla.
Näiden kohdalla kiinnittyminen juuri kesään ei ehkä ole niin korostunutta kuin tuon kakkosnipun kohdalla, vaan ajatuksellinen yhteys kesään syntyy myös yleisemmällä tasolla hyvästä fiiliksestä, joka näihin liittyy. Sellaisesta, jonka voimin tunkea oma perhe autoon ja kääntää keula kohti haja-asutusta; onpahan nuorisolaisillakin ainekset omaan ykkösnippuunsa joskus kolmenkymmenen vuoden päästä sitten.
Eiku tässä piti itseasiassa olla Elimäen Aion bailata kuin Kekkonen. Näin. Nyt sekin on. En pahastu, jos kuuntelet pelkästään sitä koko juhannuksen. Ja jos sekään ei riitä, niin lopuksi vielä korvamatovaroitus ja
Nippu 4 - Renkutukset
Nämä ovat juuri niitä puoli- ja/tai posttraumaattisia juttuja, joille ainakin minun kohdallani aika on tehnyt hyvää. Eiväthän ne suotta ole aikanaan olleet hittejä. Tarttuvia, yksinkertaisia, kesäisiä ja liikaa soitettuna helvetin ärsyttäviä.
Nylon Beat - Naparengas
J. Karjalainen - Missä se Väinö on?
Christina Aguilera - Candy Man
...tai ehkä tuo Naparengas ei ole ihan niin raivopäisesti ollut radiorotaation riepotuksessa? Nylon Beat edustaa kuitenkin ehkä parhaiten sitä puhtaaksiviljeltyä korvamatopoppia. Tällä ja monella muullakin biisillä. ... tai no; on tuo J. Karjalainenkin aika äärimmäinen esimerkki. Aguilerassa sentään on pelkän koukun ohella jonkinlainen tyylillinen pastissikin saatu mukaan. Toinen ulottuvuus. Hömppää se on hyvin tehty hömppäkin ja näin. Mutta huonosti tehdyn hömpän lomassa sekin loistaa kesämeiningeissä kivasti.
Posttraumaattisuudesta puheen ollen; tajusin tuossa taannoin tätä väinöttelyä kuunnellessani, että niin vain tuli pojalle nimeksikin Väinö. Ei tosin kutsumanimeksi - ja Karjalaisen poikaa syyllisempi kaima oli pojan isoisoisä. En ihan rehellisesti sanottuna tätä yhteyttä aikoinaan nimiä pohdittaessa edes tullut ajatelleeksi.
--
No mut tästä alkaa nyt kesä. Monilla loma, mulla ei. Mutta ei se mitään. Pidetään sepalukset veneissä ja uidaan rannan suuntaisesti; pysytään pois sieltä tilastoista, vaikka kuinka olisi tunnelma katossa. Juhannuksea evribadille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti