Aloitan soittolistojeni purkamisen Tähdellä merkityt -listasta. Se koostuu tavalla tai toisella suosikeikseni valikoituneista kappaleista - johtoajatuksena suunnilleen, että voin laittaa listan soimaan milloin tahansa, joutumatta miettimään, mitä juuri nyt tekisi mieli. Tämä siis suunnilleen vastakohtana genrelistoilleni, joiden (alkuperäinen?) ajatus on ollut nimenomaan pystyä valitsemaan kulloiseenkin fiilikseen juuri sopivantyyppistä musiikkia.
Tällä tähtilistalla on juuri nyt 624 kappaletta, joilla ei välttämättä musiikillisesti ole mitään yhteistä nimittäjää. Näin ollen sen musiikillisen sisällön luonnehtiminen ei onnistu ihan parilla lauseella tai poiminnalla. Sen sijaan yritän tehdä sen ... sanotaan nyt sitten vaikka kolmessa osassa. Periaatteessa voisin varmaankin käydä listan vaikka kappale kappaleelta läpi, mutta siihen pitäisi perustaa jo sitten oma blogi.
Joka tapauksessa, listan sisältö elää hiljalleen; poistuma varsinkin vanhempien biisien osalta on vähäistä ja uusia biisejä näyttäisi viimeaikoina kertyneen parin-kolmen kuukausivauhdilla. Toki uudempien biisien pitkittynyt altistus toisinaan johtaa myös siihen, että niitä listalta poistuu. Tässä, kuten muissakaan listoissani pyrkimys ei ole mihinkään musiikilliseen totuuteen, vaan puhtaasti omien kuuntelutottumuksieni jäsentäminen. Eli en yritä ottaa kantaa siihen, mitkä ovat absoluuttisesti maailman parhaat biisit - vaikka nekin toki listalta löytyvät. Heh.
--
Tämä ensimmäinen osa ensimmäisen listan läpikäyntiä keskittyköön ensimmäisen listani ensimmäisiin biiseihin; kolme on varmaankin sopiva määrä - ja kuinka ollakaan, juuri sen verran niitä näkyy listan ensimmäisenä päivänä sinne lisätyn:
Garry Schyman - Praan
Tämä kappale ei harmillisesti ole (tällä hetkellä?) saatavilla Spotifyssa, joten linkkaan videon, josta kappaleen aikanaan bongasin. En tiedä, onko tämän Where the Hell is Matt -videon taika osin tarttunut päässäni tähän biisiinkin, mutta jotain sellaista perustavanlaatuista tässä on, että kerta toisensa jälkeen silmäkulmat kostuvat. Silleen maltillisesti, mutta kuitenkin sen verran, että vähän aina nolottaa - vaikkei varmaan aikuisten oikeasti tarvitsisi.
Tämä toimii myös oivallisena esimerkkinä laulusta, jonka sanoista en ymmärrä mitään - mikä luullakseni lisää jotain sen lumoon. Ehkä tässä voisi puhua vaikka Sigur Rós -efektistä. Vaiheiltuani aikani, päädyin tämän sanat ja käännöksen kaivamaan. En osaa bengalia pätkääkään, joten en tiedä, miten osuva käännös biisin nimeksi "River Of Life" on, mutta käännös ainakin tuntuu olevan aika hyvin linjassa biisin fiiliksen kanssa ... ehkä tykkään kuitenkin ajatella teosta enemmän abstarktin kautta, omia mielikuviani siihen projisoiden, kuin miettiä lyriikoita ja merkityksiä tarkemmin - sen verran piti vain varmistaa, ettei siinä lauleta vauvojen syömisestä tai jostain duudsoneista.
Jos pitää tuntea tyytyväisyyttä siitä, ettei osaa jotain kieltä, niin tässä mielssä ranskankielentaidottomuuteni on myös hyvä juttu, koska ranskaksi tehdään paljon kivaa musiikkia.
Egotrippi - Matkustaja
En ole koskaan varsinaisesti ajatellut olevani Egotrippi-fani, tai ikään kuin "löytäneeni" orkesteria, mutta pelkästään tällä tähdellisten biisien listalla on neljä biisiä Egotrippiä. En oikein osaa selittää. Matkustajassa kuitenkin yhdistyy jotain sellaista perikaihoisaa, mutta kuitenkin raikkasta ja positiivistakin. Oikein tyyppiesimerkki kappaleesta, jonka voi laittaa soimaan tilanteessa kuin tilanteessa. "Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina"
Laajemmassa kaanonissa tuntuu näin jälkiviisaasti, että tuossa on myös paljon sellaisia folk-sävyjä (tai siksi niitä olen keskenäni kutsunut), joita sittemmin on alkanut löytyä poiminnoistani alati laajemmin. Syytän kaikesta Simon & Garfunkelia.
Apulanta - Aamen
...vastaavasti olen varsinaisesti ajatellut olevani Apulanta-fani. Ehkä vähän nuorempana enemmän kuin nykyään - johtuneeko sitten ajanmittaisista muutoksista tuotannossaan vai minussa. Tämä ei toki ole sitä oikein wanhaa Apulantaa, sellaisena kuin minä ajattelen,vaan ehkä sijoittuu sinne punkin rippeiden ja melodraaman nousun jälkivaiheisiin.
Soundillisesti tämä on homogeenisyydessään kiehtova. Kitaroinnin surinat ja pörinät satunnaisine vonkumisineen toimivat kertsissä juuri samoilla kanavilla, koin Tonin raaka laulukin - ja Nirvana-kaavalla toteutettu kevyempi säkeistö toistaa saman, joskin ehkä hienovireisemmin. Äänimaisema ja sisältö onnistuvat niin ikään täydentämään toisiaan ja lopputulos on ainakin joskus onnistunut riipaisemaan siinä määrin, että se tuntuu tätä kuunnellessa edelleen. Haluan käyttää sanaa 'tyylipuhdas'.
Mainittakoon tässä myös se, että ainakin muinoin, fyysisten julkaisujen aikaan, Apiksella oli tapana julkaista singlejensä b-puolina todella kovia biisejä. Tämän alkuperä taisi olla virallisesti nimetty Pudota-EP:ksi, mutta Teit Meistä Kauniin:sta alkaen juuri tuohon Pudota:aan, käytännössä jokaisella singlellä on ollut jokin b-puoli, joka on jäänyt soittolistoille pyörimään.
--
Siinäpä. Ja todetaan vielä, että tämän listan kappaleisiin tullaan todennäköisesti palaamaan myös muiden listojen yhteydessä, koska kiusaus esitellä ja määritellä esimerkiksi genrelistoja juuri näiden suosikkien kautta tulee varmasti olemaan suuri, niiden kohdalle sattuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti