Tänään maailmanmusiikkia. Sieltä popimmasta* päästä. Siis niin, että ollaan kuitenkin maailmanmusiikin kansiossa. Näköjään näitä eteerisempiä vetoja on kertynyt tässä vaiheessa vielä sangen maltillinen määrä. Siksipä käsillä nyt neljä listaa, joista kaksi vielä odottamassa ensimmäistäkin kappalettaan, kahdessa sentään jotain (jakamisen arvoistakin) sisältöä. Nämä siis hakemistopolulla näin:
GENRET
WORLD ETNO
WORLD
WORLD POP ROCK
world p&r ethr
world p&r ethr - link
world p&r ethr cntmp - link
world p&r ethr vntg - link
world p&r ethr camp - link
...ja näistä siis kaksi jälkimmäisempää tällä erää tyhjinä. Linkit myöhempien lisäysten varalta silti. Että jos tätä lukiessa on jo myöhempi, niin tsekkaa kaiken varalta nekin?
*Oikoluku halusi tilalle "pöpimmästä", mutta tällä kertaa pidän pääni.
world p&r ethr
Geoffrey Gurrumul Yunupingu - Djärimirri
Joku kysyi, miten hyvin tunnen ja/tai kuuntelen australialaista musiikkia. Pienellä pähkäilyllä totesin, että en erityisen tietoisesti kovinkaan paljoa. Ja koska artistien alkuperämaa harvoin on se määrittävä tekijä preferensseissäni, en lähimainkaan kaikkien artistien alkuperämaata osaa suoraan sanoakaan. Sen sijaan, että defenssinomaisesti kertoisin tässä nyt toki tietäväni, että X, Y ja Z tietenkin ovat australialaisia, en kerro. Mieti ite. Se on ihan hyvää aivojumppaa. Ja googlesta saa nopeasti vastauksia, sitten kun ei enää jaksa leikkiä. Mutta leiki edes vähän.
Sitten kun olet leikkinyt tarpeeksi ja kenties jatkat tämän lukemista, kerron tässä nyt, että Gurrumul on australialainen. En oikein tiedä, onko tuo koko nimi Geoffrey Gurrumul Yunupingu nykyään käytössä oleva nimensä taiteen äärellä, vai miten. Pidempää ja lyhyempää on näkynyt ja esim tämän levyn nimi on juuri tuo Gurrumul. Jotenkin henkilöhistoriaa tai nimensä taustoja tuntematta tunnen kiusausta katsoa Geoffreyn edustaman imperialismin ohi nimen paljon aboriginaalimmalta kuulostavaan loppuosaan.
Ei niin, että tämä musiikillisestikaan olisi kovin kaukana siitä imperialismista. Paljon tästä on haistettavissa sellaiseen aikuisrockin sekaan uivan kevyen folkin sävyjä - mutta kyllä tämä silti minusta on maailmanmusiikkia. Ja kategorioihin katsomattakin tulkinta on minusta kiehtovaa. Herkän haurasta ja vähän lakonisesti surullista ehkä - kuten minua puhutteleva folk monta kertaa on. Minuun suurimman vaikutuksen tässä tekee laulajan persoonallisen kaunistelematon ääni ja se, etten jälleen kerran ymmärrä yhtikäs mitään laulu(je)n sisällö(i)stä. Jotain kiehtovaa ja ei-perus-folkihtavaa on biisin jotenkin loitsiva** rakenne ja sen myötä tunnelma. Säkeistökiertoa taajempaan toistuvat kierrot ja pitkät sanattomat lauluosat tuovat tähän jotain sellaista hyvällä tavalla vierasta, mitä en varsinaisesti halua ylitulkita mystiseksi ... ehkä tenhoava olisi sovelias sana tähän?
Rehellisesti sanottuna australialaisen etnisen musiikin tuntemukseni rajoittuu melko lailla siihen termiitein tai tulella ontonnettun eukalyptusputken pörinään. Sen, jolla on kymmenen kirjoitusasua (kuten digeridoo) ja joka ei mitenkään liity Gurrumuliin. Palataan tähän ehkä jossain tulevissa, etnommissa yhteykissä sitten akateemisemmalla otteella...
** Haluan käyttää suomenkielistä vastinetta sanalle chanting, mutta loitsinta menee kyllä lähemmäs jotain risuja heiluttelevia post-pakanoita. En yritä olla ennakkoluuloinen imperialisti; vain kieleni ilmaisuvoiman vanki.
wolrd p&r ethr cntmp
Edellisellä listalla olikin vain yksi kappale. Tässä on viisi, joista poimin kaksi. Näin päästään kivasti siihen tavoittelemaani kolme-biisiä-per-postaus-tahtiin. Rajanveto näiden välillä on häilyvä, mutta totuuttuun tapaan en tässä yhteydessä lähde vanhoja valintojani kyseenalaistamaan. Siispä tästä:
Souad Massi - Theghri
Ammoin töissäni levykaupassa törmäsin vaaleanpunaiseksi sävytettyyn levynkanteen, jossa nainen katsoo hajamielisen kaihoisasti ulos kuvasta. Hiukset ovat poninhännällä, Päällä on neule ja sylissä akustinen kitara. Siitä ei kovin paljon folkimmaksi pääse? Paitsi, että tämä lista olikin maailmanmusiikkia. Massi on algerialainen, joskin sittemmin jossain määärin eurooppalaistunut taiteilija, jonka musiikki ainakin minun korvaani kuulostaa varsin pohjoisafrikkalaiselta -- vaikka instrumentaatio ja soundimaailma ei korostuneesti sinne nojaakaan.
Lopputulos on länsimaiseen musiikkiin tottuneelle korvalleni kiehtovan vieras ja kuitenkin sangen lähestyttävä. Laulajan ääni on kaunis ja kirkas ja samalla kieli, äänteet ja fraseeraus eksoottisia. Jos tämän laittaa taustamusiikiksi, se toimii mainiosti vaikka Simon & Garfunkelin seassa, mutta kuten banaalin rinnastukseni vastapuoli, myös tämä kestää huolellisemmankin tarkastelun. Laulun soljuva ja kauniisti polveileva tulkinta yhdessä harkitusti hillityn soitannan ja taustojen kanssa aukeavat kunnolla vasta kun tämän äärelle rauhoittuu. Luulen, että suhteettoman iso teemuki (jos on messinkikoristeinen lasinen, niin kokoon katsomatta se) tai viinilasi eivät olisi häiriöksi. Teessä on todennäköisesti syytä käyttää minttua...
Tätä kirjoittaessani koko ajan innostun enemmän tästä. Täytynee seuraavaksi hetki tai pari kuunnella Massia nimenomaan kunnolla keskittyen. Se saattaa hyvinkin tuottaa jollain aikataululla lisää biisejä näille listoille...
Árstíðir - Ljóð í sand
Tämä orkesteri on Islannista. Tiedän sen lähinnä noista kirjainmerkeistä, joita ei taideta kovin laajalti muualla käyttää. Muuten en oikeastaan tiedä kokoonpanosta yhtään mitään. Mutta biisi kuulostaa kivalta. Ja kelpaa mainiosti esimerkiksi kappaleesta, jonka perusteella minusta irlantilainen ja skandinaavinen musiikkiperinne muistuttavat toisiaan. Mitään faktaa en tähän jaksa kaivaa, koska etnografinen analyysi ei ole tavoitteeni tässä nyt; syytän viikinkejä. Vaikka ei tässä juuri sotakirveitä kalistellakaan.
Kappale on soitannaltaan ja laulutulkinnaltaan jännittävä sikäli, että siitä oikeastaan puuttuvat monet folkahtavammalle skandimusiikille tyypilliset maneerit, mutta se on silti täysin tunnistettava osa kaanonia. Samaan aikaan kun viuluissa on toki vähän jo iskelmällinenkin ulottuvuus läsnä, on kokonaisuudessa jotain sellaista vaikeasti määriteltävää vibaa, joka suuntaa ajatuksia jopa johonkin isolle ulkoilma-areenalle, missä aurinko on juuri laskemassa katsomorakennelmien taakse ja muutama tuhat ihmistä liehuu fiiliksissään. Joko mielikuvatukseni ovat vauhdikkaasti viritettyinä, tai sitten se on tämä biisi -- kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan.
--
Jospa tässä kirjoitusrytmi löytyisi taas kesän loppua ja arkea kohden. Voisi sivuraiteita ja mitälie metajuttujakin kirjoitella auki tänne. Mutta! Nyt meet ulos aurinkoon siitä blogeja lukemasta, kun vielä kesää on. Kohta on taas metri lunta ja saman verran loskaa ja pimeää ja kamalaa. Ihan vielä ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti